Siirry pääsisältöön

Sonjan Herkku


Olen auttamaton herkkusuu. Siksi olen iloinen siitä, että Tammisaaressa on pieni artesaaniherkkukauppa, joka myy monia paikallisten tuottajien tuotteita. Pieni kivijalkamyymälä on ilo silmille ja aisteille ja siinä toimii myös yhden pöydän minikahvila. Se on juuri sellainen paikka, joita Tammisaaressa kuuluu olla, eikä vähiten turistien mielestä. Raaseporin Yrittäjät palkitsi Sonja Herkun tänä vuonna Vuoden positiivisin yrittäjä-palkinnolla. Puoti on aloittanut toimintansa 21.7 2018 ja sitä pitää Sonja Widlund äitinsä Susanna  Widlundin  kanssa. Suvussa on yrittäjiä viidessä polvessa, joten yrittäjän tie on tuttu. Perhe on kotoisin Helsingistä, lomaillut Snappertunassa vuosikymmenet ja lopulta päätynyt Raaseporiin yrittäjiksi. 

Talo, jossa liike toimii, on vanha ja sillä on pitkä historia. Paikalla on aikoinaan toiminut ainakin maitokauppa ja leipomo. Talon historia ansaitsisi luultavasti ihan oman blogin. Ulko-ovi on matalalla ja puoti vaikuttaa ulkoapäin katsottuna pienemmältä kuin mitä oikeasti on. Sinne kannattaa todellakin piipahtaa sisään!

Nykyisen ilmastohysterian ja vegebuumin aikana on entistä tärkeämpää ostaa tietoisesti sen minkä ostaa. Hyvän ja aidon ruoan ystävänä en voi kuin ihmetellä sitä vääristymää, minkä kaikkialta tulviva informaatio on saanut ravinnon nauttimisen suhteen aikaan. Lehtien lööpeissä on usein erilaisia ”tutkimuksia” siitä miten pitää syödä että välttää sen ja sen taudin ja että eläisi mahdollisimman pitkään. Tunnen myös viralliset ruokailusuositukset. Ruokailutottumusten säätelyssä alkaa olla jo suvaitsemattomuuden aineksia. Oma mottoni on ”syö ja anna toistenkin syödä”. Ihmiset ovat erilaisia; se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Monipuolisuus on itselleni avainsana ja kaikenlaisia lisäaineita olen pyrkinyt välttämään aina. Moni ei myöskään ymmärrä, että ruokateollisuus myy, mainostaa ja ohjaa omia tottumuksiamme isolla rahalla ja markkinoinnilla. Vuoron perään on ollut pannassa voi, kananmunat, suola, sokeri. Uusin villitys näkyy olevan keinoliha samaan aikaan kun mainostetaan valkuaisaineilla rikastettuja jugurtti- yms. tuotteita.
Sonjan Herkussa myydään paikallisten pientuottajien lihaa sekä peuranlihaa, joka on ekologisinta lihaa mitä voi olla. Peurakantaa olisi varaa verottaa paljon enemmänkin niin olisi maanteilläkin turvallisempaa. Ongelmana siinä on, että metsästäjiä on rajallinen määrä, lihanleikkaajia samoin ja riiputuskin on tarkkaan valvottua ja vaatii säädösten mukaiset tilat. Se nostaa lihan hintaa vaikka itse riista on ilmaista ja vaatii vain metsästämisen ja paloittelun vaivan. Arvostan metsästäjiä todella paljon, koska sen tyyppinen osaaminen on katoamassa sitä mukaa kuin ihmiset kaupungistuvat.  

Sonjan Herkussa myydään mm. hilloja ja mehuja, hunajaa ja jäätelöä, hapanjuurituotteita sekä paikallisia käsityöläisoluita ja -siidereitä. Vastikään on julkaistu paikallisia ruoantuottajia esittelevä kirja Smaka på Nyland, jonka on toimittanut Bitte Westerlund. Kirja on suomeksi Makumatka Länsi-Uusimaalla ja löytyy myös Sonjan Herkusta. Se voitti ruotsalaisen Vuoden Ruokakirjallisuuden palkinnon tänä syksynä.

 Kaiken muun hyvän  lisäksi Sonjan Herkulla on erinomaiset kotisivut osoitteella sonjanherkku.fi. sekä facebook ja Instagram. Sydänlämpimät suositukseni tälle ihanalle puodille!
    

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…