Pikkukaupunkiblues

Kevään korvalla elämä alkaa voittamaan taas. Olen ottanut tavakseni käydä kävelyllä Vanhassa kaupungissa aina sunnuntai-aamuisin. Vaikka täällä on asunut vuosikausia, olen nyt saanut silmiini aivan uusia näkymiä. Kaupungin asukkaanakin kannattaa katsella ympärilleen "sillä silmällä".  Tammisaari on Suomen vanhimpia kaupunkeja, saanut kaupunkioikeudet samaan aikaan kuin Helsinki. Vanhimmat vieläkin säilyneet talot ovat 1700-luvulta. Suurin osa talojen pihoista on korkeiden aitojen takana, mutta näin alkukeväällä näkyvyys on hieman parempi kaiken kasvillisuuden puuttuessa vielä.  Kapeille kujille ei kannata autolla mennäkään. Kaduilla on hauskoja nimiä, kuten Hansikkaantekijänkatu, Nahkurinkatu, Hatuntekijänkatu jne.  Visitraasepori.fi sivulla löytyy enemmän infoa myös Gamla Stanista. Taidemaalari Helene Schjefbeck asui aikoinaan 20 vuotta Tammisaaressa ja kierrättää kesäisin vieläkin turisteja Tammisaaressa! Hänen kunniakseen nimetty kahvila toimii torilla, joka sijaitsee ...

Pikkukaupunkilainen elämäntapa on ihan oma juttunsa. Pääkaupunkiseudun kasvattina en ole vieläkään saanut tarpeekseni määrätynlaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteesta mikä täällä vallitsee. Se ei tarkoita sitä, että täällä kaikki olisivat kavereita keskenään; eihän tämä sentään paratiisi ole. Täällä esiintyy kaikki samat ihmistyypit kuin missä tahansa muuallakin. Polkupyöriä varastetaan, juorutaan, on mielenterveys- ja päihdeongelmia, kaupungin talous sakkaa ja niin edelleen. Mutta vaikka ei tuntisi jotakuta nimeltä, niin kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Tietenkin taas puhun Tammisaaresta, mutta Karjaalla ja muissa kylissä on taatusti sama juttu. Täällä ollaan vähän vanhanaikaisia. 11 vuotta sitten tänne muuttaessani se oli ihan viehättävää, enää ei niinkään. Silloin tehtiin Tammiharjussa vielä raportit käsin, kun edellisessä työpaikassani Kellokosken sairaalassa oli tietokoneet täydessä käytössä. Nyt on kyllä se asia otettu kiinni. Kun nyt opiskelen markkinointia s...