Tässä alkukesän päivänä muutamana hyppäsin autoon ja ajelin Bromarvin suuntaan. Ajoin harvinaisempaa reittiä Prästkullan kautta ja tapani mukaan annoin itseni eksyä pikkuteille. Malmåsan ohi ajaessa veti suuta hymyyn kun muistin viimevuotisen Prästkullarevyyn. Miten voikaan olla näin kaunista maisemaa aivan kotikonnuilla! Hakematta tuli mieleen laulun sanat ”Hiljainen on kylätie…” taisi olla Katri-Helenaa. Ajoin valtavien tonttien ohi kapeaa ja mutkaista, ylös ja alas kumpuilevaa tietä, jonka varrella oli valtavia tontteja ja taloja. Suurin osa niistä oli hyvin hoidettuja, jotkut eivät niinkään. Tuo hylätyn näköinen talo kuuluu ehkä vanhukselle, joka ei enää voi asua kotitalossaan? Tai ehkä se on jonkun perheen kesätalo, eivätkä he vielä ole ehtineet kesäkotiinsa? Ajoin Nitlaxin suuntaan ja päädyin maatilalle, jossa pitkäkarvaiset lehmät laidunsivat aidan takana. Siinä käänsin autoni ja ajoin takaisin- joutuakseni toisen kerran tielle jonka yleinen osuus päättyi. Asutus oli har...