Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

Vuodenvaihteen aikaan

Tähän aikaan kaikkialla käytetään j-sanaa. Koska en ole mikään j-ihminen, en myöskään sorru j-hössötykseen. Paitsi että jonkinlaisesta masokismista kertonee se, että tässä on j-siivous menossa, alkoi jo pari viikkoa sitten. Kaikki ovet ja karmit pesty. Nyt on käynnissä keittiön kaappien sisäpuolet: tavarat pois, pestään, pyyhitään purkit ja purnukat tai pestään kokonaan. Karsitaan mausteet, siirretään sopivankokoisiin purkkeihin ja pestään taas pois ylitse jäävät. Suunnitellaan hyvät syömiset. Itse olen tänä j:nä töissä, joten jään yksin kotiin ja vietän j:n osastolla. Kokemuksesta tiedän, että j:n joskus keinotekoinen ilo ei tavoita kaikkia, on yksinäisyyttä, sairautta ja köyhyyttä. Tai joku on juuri menettänyt rakkaansa. Olen viettänyt monta j:tä lohduttaen itkeviä ja ahdistuneita potilaita. Kaikkia ei silti j naurata vaikka eivät olisi sairaalassakaan. Itseäni ei kiinnosta myöskään ajatus tammikuussa tapahtuvasta nenänvalkaisu- laihdutus- ja säästökuurista, koska j:n vietto on vie

Kesäkeittoa ja savukalaa

Näin hellepäivänä ei kovin paljoa kiinnosta ajatus kuumasta maitopohjaisesta keitosta, mutta kesäkeitto edustaakin mulle lapsuusmuistoja. Sitä paitsi se on oikeasti hyvää, kunhan sen tekee itse neitseellisistä kesäkasviksista aitoon vanhanaikaiseen tapaan. Lapsena Helsingissä oli sellainen ilmiö kuin puistotädit ja puistoruokailu. Jostain syystä en muista siellä leikkipuistossa syöneeni mitään muuta kuin kesäkeittoa, vaikka luultavasti joka päivä oli eri ruokaa. Ja ulkona ruoka maistuu jotenkin paremmalta muutenkin. Kuumana kesäpäivänä tekee mieli syödä kevyemmin kuin muuten. Itselleni on vakiintunut muutama kylmä helleruokalaji, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ensinnäkin jäätee. Sitä pitää olla kylmänä kaapissa ja uutta tulossa koko ajan. Keitetään vahvaa teetä oman mieltymyksen mukaan, jätetään hautumaan pitkäksi aikaa, voidaan maustaa sokerilla tai hunajalla ja raikastaa situunamehulla. Laimennetaan vedellä sopivaan vahvuuteen ja pannaan jääkaappiin kun on huoneenlämpöistä. Voi

Elämäntapa

Pikkukaupunkilainen elämäntapa on ihan oma juttunsa. Pääkaupunkiseudun kasvattina en ole vieläkään saanut tarpeekseni määrätynlaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteesta mikä täällä vallitsee. Se ei tarkoita sitä, että täällä kaikki olisivat kavereita keskenään; eihän tämä sentään paratiisi ole. Täällä esiintyy kaikki samat ihmistyypit kuin missä tahansa muuallakin. Polkupyöriä varastetaan, juorutaan, on mielenterveys- ja päihdeongelmia, kaupungin talous sakkaa ja niin edelleen. Mutta vaikka ei tuntisi jotakuta nimeltä, niin kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Tietenkin taas puhun Tammisaaresta, mutta Karjaalla ja muissa kylissä on taatusti sama juttu. Täällä ollaan vähän vanhanaikaisia. 11 vuotta sitten tänne muuttaessani se oli ihan viehättävää, enää ei niinkään. Silloin tehtiin Tammiharjussa vielä raportit käsin, kun edellisessä työpaikassani Kellokosken sairaalassa oli tietokoneet täydessä käytössä. Nyt on kyllä se asia otettu kiinni. Kun nyt opiskelen markkinointia s