Pikkukaupunkilainen elämäntapa on ihan oma juttunsa. Pääkaupunkiseudun kasvattina en ole vieläkään saanut tarpeekseni määrätynlaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteesta mikä täällä vallitsee. Se ei tarkoita sitä, että täällä kaikki olisivat kavereita keskenään; eihän tämä sentään paratiisi ole. Täällä esiintyy kaikki samat ihmistyypit kuin missä tahansa muuallakin. Polkupyöriä varastetaan, juorutaan, on mielenterveys- ja päihdeongelmia, kaupungin talous sakkaa ja niin edelleen. Mutta vaikka ei tuntisi jotakuta nimeltä, niin kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Tietenkin taas puhun Tammisaaresta, mutta Karjaalla ja muissa kylissä on taatusti sama juttu. Täällä ollaan vähän vanhanaikaisia. 11 vuotta sitten tänne muuttaessani se oli ihan viehättävää, enää ei niinkään. Silloin tehtiin Tammiharjussa vielä raportit käsin, kun edellisessä työpaikassani Kellokosken sairaalassa oli tietokoneet täydessä käytössä. Nyt on kyllä se asia otettu kiinni. Kun nyt opiskelen markkinointia s...