Niin kauan kuin muistan, olen rakastanut valvoa öitä. Lapsena sai valvoa aina jouluaattoisin niin kauan kuin jaksoi, ja jaksoinhan minä jo kouluikäisenä. Sittemmin ammatinvalinnan myötä olen valvonut tuhansia öitä työssäni hoitajana (-mieli- ja sairaan-). Jo ensimmäinen yö kouluttamattomana hoitajana, ”vipparina”, teki vaikutuksen ja olen siitä onnekas, että fysiologiani ei pane vastaan yövuoroja. Pärjään silloin jopa vähemmällä unella. Mutta kesäyöt vapailla ovat ihan oma lukunsa. Yön pehmeä ja pitkä hämärä alkukesällä, linnunlaulu joka taukoaa vain muutamaksi tunniksi alkaakseen sitten uudestaan moniäänisenä konserttina, ainakin Tammisaaren Ramsholmenin liepeillä asuessa. Valoja ei tarvita ellei ole pilvistä. Hieman viiniä ja mahdollisesti vaimeaa musiikkia, istun joko parvekkeella tai pihalla. Jostain kuuluu jonkin iloisen seurueen hauskanpitoa, palaavat ilmeisesti rannan baareista kotiin tai menevät majoitukseensa Ormnäsin leirintäalueelle. Kaikki muut ympärillä nukkuvat. Tai...