Olen hautapongari. Siihen ei liity mitään synkkämielistä, päinvastoin, milloinkaan en pelkää kuolemaa vähemmän kuin samoillessani hautausmaalla. Historia havisee! Koluan joki´kisen kalmiston ja kirkon mikä matkan varrelle sattuu mikäli vain aikaa on. Hietaniemen hautausmaa Helsingissä on näistä ehdottomasti paras. Sinne on haudattu suurin osa niistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksensa maahamme. Viimeksi vietin siellä neljä tuntia. Sinä vuonna olin lukenut ahmien elämäkertoja, muistelmia ja kirjeenvaihtoa menneiden vaikuttajien kesken. Siihen aikaan perheet olivat isoja, kulttuurivaikuttajat seurustelivat omissa piireissään ja avioituivat pitkälti keskenään. Lukuisat merkkisuvut kietoutuivat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Hetki jolloin seisoin Elisabeth Järnefeltin haudan ääressä samaan aikaan kun luin hänen kirjeenvaihtoaan Aino Sibeliuksen kanssa oli niin vaikuttava, että koin sen ihan konkreettisesti selkäpiissä. Tiedän, missä on Sibeliusten 2-vuotiaana kuu...