Hautausmaat

Olen hautapongari. Siihen ei liity mitään synkkämielistä, päinvastoin, milloinkaan en pelkää kuolemaa vähemmän kuin samoillessani hautausmaalla. Historia havisee! Koluan joki´kisen kalmiston ja kirkon mikä matkan varrelle sattuu mikäli vain aikaa on.

Hietaniemen hautausmaa Helsingissä on näistä ehdottomasti paras. Sinne on haudattu suurin osa niistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksensa maahamme. Viimeksi vietin siellä neljä tuntia. Sinä vuonna olin lukenut ahmien elämäkertoja, muistelmia ja kirjeenvaihtoa menneiden vaikuttajien kesken. Siihen aikaan perheet olivat isoja, kulttuurivaikuttajat seurustelivat omissa piireissään ja avioituivat pitkälti keskenään. Lukuisat merkkisuvut kietoutuivat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Hetki jolloin seisoin Elisabeth Järnefeltin haudan ääressä samaan aikaan kun luin hänen kirjeenvaihtoaan Aino Sibeliuksen kanssa oli niin vaikuttava, että koin sen ihan konkreettisesti selkäpiissä. Tiedän, missä on Sibeliusten 2-vuotiaana kuumeeseen kuolleen tyttären hauta. Sibeliukset itse on haudattu Järvenpäähän Ainolan pihamaalle. Hauskinta oli löytää eri elämäkerroissa mainittuja muita, ei niin tunnettuja ihmisiä. Mietin, oliko L. Onervan elämäkerrassa mainitussa lapsijoukossa oma mummini, koska asustelivat vain muutamia kilometrejä toisistaan Espoossa ja ajankohta täsmää. Helene Schjerfbeck lepää Hietaniemessä ja hänhän asui Tammisaaressa parikymmentä vuotta pitkän elämänsä aikana. Hietaniemen hautausmaasta on olemassa virtuaalinen kävelykierros ja opastus netissä. Sen toimistosta on saatavilla hautakartta, jonka perusteella voi bongailla merkkihenkilöitä.

Raaseporissa on useita keskiaikaisia kirkkoja ja niillä hautausmaat. Pohjan kirkkomaalta etsin viimeksi marsalkka Mannerheimin äidin hautaa mutta en löytänyt. Hedvig Mannerheim oli syntyjään von Julin, suku joka perusti Fiskarsin ruukin. Äidistä löytyy hyvin vähän tietoja netistä, mutta hän kuoli vain 36-vuotiaana Pohjassa palattuaan oman perheensä luokse. Aviomies hylkäsi hänet seitsemän lapsen kanssa ja häipyi Pariisiin perheen köyhdyttyä epäonnisten liiketoimien takia. Hautausmaalla on useita von Julin-suvun näyttäviä sukuhautoja mutta ei Hedvigiä. Olisiko niin, että Hedvigin lkuollessa sukuhautoja ei ollut vielä perustettu ja yksittäinen hauta olisi kadonnut? Vai oliko hylätty vaimo ja äiti liian vähäpätöinen sukuhautaan? Onneton kohtalo kuitenkin. Marskin isä eleli täyden elämän, menestyi myöhemmin liiketoimissakin ja perusti uuden perheen.

Tammisaaressa on kaksi hautausmaata päätien eli Raaseporintien varrella. Pyhäinpäivänä ja jouluna ne loistavat kynttilämerenä ja tarjoavat vaikuttavan näyn pelkästään ohi ajaessa. Siellä lepää jo useita täällä tutuksi tullutta. Yksi hauta on mulla kuitenkin etsimättä. Siihen on haudattu Venäjän tsaarin hovin aikainen aatelisnainen, joka lähti ennen vallankumousta äitinsä kanssa Suomen Turkuun. Elätti itsensä opettajana, meni myöhemmin naimisiin hankolaisen koulun rehtorin kanssa ja perhe muutti sittemmin Tammisaareen, jonne molemmat puolisot on haudattu. Äiti on Turun hautausmaalla. Tämän jutun luin jostain lehdestä pari vuotta sitten. Menneiden sukupolvien kohtalot tuovat lohtua nykyaikaan, joka tuntuu muuttuvan yhä epävarmemmaksi ja hullummaksi.