Näin hellepäivänä ei kovin paljoa kiinnosta ajatus kuumasta maitopohjaisesta keitosta, mutta kesäkeitto edustaakin mulle lapsuusmuistoja. Sitä paitsi se on oikeasti hyvää, kunhan sen tekee itse neitseellisistä kesäkasviksista aitoon vanhanaikaiseen tapaan. Lapsena Helsingissä oli sellainen ilmiö kuin puistotädit ja puistoruokailu. Jostain syystä en muista siellä leikkipuistossa syöneeni mitään muuta kuin kesäkeittoa, vaikka luultavasti joka päivä oli eri ruokaa. Ja ulkona ruoka maistuu jotenkin paremmalta muutenkin. Kuumana kesäpäivänä tekee mieli syödä kevyemmin kuin muuten. Itselleni on vakiintunut muutama kylmä helleruokalaji, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ensinnäkin jäätee. Sitä pitää olla kylmänä kaapissa ja uutta tulossa koko ajan. Keitetään vahvaa teetä oman mieltymyksen mukaan, jätetään hautumaan pitkäksi aikaa, voidaan maustaa sokerilla tai hunajalla ja raikastaa situunamehulla. Laimennetaan vedellä sopivaan vahvuuteen ja pannaan jääkaappiin kun on huoneenlämpöistä. Voi...