Siirry pääsisältöön

Kesäkeittoa ja savukalaa


Näin hellepäivänä ei kovin paljoa kiinnosta ajatus kuumasta maitopohjaisesta keitosta, mutta kesäkeitto edustaakin mulle lapsuusmuistoja. Sitä paitsi se on oikeasti hyvää, kunhan sen tekee itse neitseellisistä kesäkasviksista aitoon vanhanaikaiseen tapaan. Lapsena Helsingissä oli sellainen ilmiö kuin puistotädit ja puistoruokailu. Jostain syystä en muista siellä leikkipuistossa syöneeni mitään muuta kuin kesäkeittoa, vaikka luultavasti joka päivä oli eri ruokaa. Ja ulkona ruoka maistuu jotenkin paremmalta muutenkin.
Kuumana kesäpäivänä tekee mieli syödä kevyemmin kuin muuten. Itselleni on vakiintunut muutama kylmä helleruokalaji, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ensinnäkin jäätee. Sitä pitää olla kylmänä kaapissa ja uutta tulossa koko ajan. Keitetään vahvaa teetä oman mieltymyksen mukaan, jätetään hautumaan pitkäksi aikaa, voidaan maustaa sokerilla tai hunajalla ja raikastaa situunamehulla. Laimennetaan vedellä sopivaan vahvuuteen ja pannaan jääkaappiin kun on huoneenlämpöistä. Voi tietysti käyttää jääpalojakin jos haluaa nopean jäähdytyksen.
Toinen ehdoton on kylmä nuudelisalaatti. Itse pidän eniten thai-maustetusta mutta makutyylejä on muitakin. Nuudeleita, porkkanaa, punasipulia ja/tai kevätsipulia, mahdollisesti kypsää possunlihaa tai kanaa, katkarapuja, suolapähkinöitä, tuoretta korianteria ja chiliä. Kastike kalakastikkeesta, limestä, valkosipulista ja inkivääristä. Toimii!
Sitten on gazpacho. Espanjalainen kylmä tomaatti-kurkku-paprikakeitto. Suhteet ja maustimet oman maun mukaan, kylmää kasvislientä ja neitsytöljyä. Pyöräytetään tehosekoittimessa. Ohjeita on monia, joissakin voi olla leipää, itse teen ilman. Ja taas jääkaappiin, syödään kylmänä. Tästäkin voi tehdä juotavan, siis vähän ohuemman version. On raikasta.
Jos pitäisi valita ruoka, jossa on kesän olemus, niin mulle se olisi kylmä kokonainen lämminsavulohi tai -siika joko kananmunakastikkeella tai kermaviilikastikeella, uudet perunat voin kanssa ja yksinkertaista vihersalaattia. Hieman sinappi- tai smetanasilliä saaristolaisleivällä kyytipojaksi.
Piknikille kuuluu mielestäni aina kanaa. Paistettua, luullista, vaikka onkin sotkuista syödä retkioloissa. Pitää muistaa kosteuspyyhkeet. Kolmiovoileipiä, tonnikalatahnalla. Perunasalaattia. Pasta- tai nuudelisalaatti kävisi myös. Jälkiruoaksi kirsikoita tai viinirypäleitä, juotavaksi valkoviiniä tai cavaa, mikäli juomat saadaan pidettyä kylminä. Kana ja kirsikat tulee varmaan siitä, että nuorina aikuisina tehtiin likkakavereiden kanssa eväsretki jossa näitä oli, ja sen jälkeen ne on kuulunut omiin piknikeihini aina.

Kommentit

  1. Minulla on käsitys että Helsingissä olisi ollut puistotäti vielä muutama vuosi sitten. Se puisto sijaitsi Töölössä Hesperian puistossa. Oliko nyt niin että pitkäaikainen puistotäti eläköityi ja toiminta loppui.
    Raija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…