Pikkukaupunkiblues

Tallinnan "Manhattan" aamu-usvassa Kävimme pari viikkoa sitten Tallinnassa yhden yön musiikkireissulla. Pidän Tallinnasta kerta kerralta enemmän. Tallinna ansaitsee turistilta paljon enemmän kuin vain pikaisen päiväreissun, jossa saa juosta kieli vyön alla vanhaan kaupunkiin, käydä pikaisesti syömässä ja ottaa muutaman drinkin jossain kahvilassa. Ajat, jolloin sinne mentiin halvan viinan perässä kännäämään ovat ohi. Hinnat ovat nousseet Viron EU:n liittymisen jälkeen tosi paljon, viinilasillinen maksaa keskustassa saman kuin Suomessa. Ravintoloita on paljon, niitä menee ja tulee ja siellä on useita tosi tasokkaita. Tyypillisesti Tallinnan ravintoloissa on paljon laajemmat ruokalistat kuin Suomessa. Gourmetia on tarjolla halvempaan hintaan kuin täällä mutta ei nekään hinnat enää budjettimatkailuun sovi. Toki siellä voi edelleen syödä edullisesti kunhan pysyy poissa sieltä missä turistit liikkuvat; sääntö joka pätee jokaisessa muussakin kaupungissa. Kolme viimeisin

Jos tämä blogi olisi menestyvä sellainen, niin julkaisisin nyt tähän yleisökilpailun, jossa olisi joku sopiva palkinto. Kysymys kuuluisi: minkä maailmankuulun laulun mukaan blogi on nimetty? Ja ketäköhän laulajaa erityisesti ajattelin nimeä valitessani? Ja sitten vastaus. Biisi on New York, New York, laulajana Frank Sinatra. Siinä puhutaan “little town bluesista”. Blues tarkoittaa lyriikassa alakuloa, masennusta ja on myös yksi musiikin tyylilaji. En koe Tammisaaressa pikkukaupunkimasennusta, päinvastoin, mutta pikkukaupunkihan tämä on. Olen reissannut riittävästi maailmalla osatakseni tätä paikkaa arvostaa. Laulussa koetaan ensinpikkukaupunkimasennusta ja sitten lähdetään Nykkiin: ”if I can make it there I can make it anywhere…” Eli jos onnistuu Nykissä niin onnistuu missä tahansa. Tuulimylly kirjaston mäellä Tammisaaressa Frank Sinatra (1915-98) oli yksi aikansa kuuluisimmista viihdyttäjistä. Meillä on videotallenteita hänen esiintymisistään esimerkiksi Las Vegasin maa

Häränhäntäkeitto Näin juhlakauden raskaan syömisen jälkeen iski yhtenä iltana valtava lihakeiton mieliteko! Kunnon lihakeitto, jossa maukas liemi, paljon juureksia, vähän perunaa ja huolella keitettyä naudan fileselkää ja rintaa. Ei mitään laitosruokalasoppaa, joka on aina käynyt jonkun maunpoistomankelin läpi ja jossa lihanpalat on mauttomia, tasakokoisia ja tehdasvalmisteisia. Kaupasta ei sitten löytynyt kuin joulun jämälihoja, joten jouduin tyytymään jauhelihakeittoon. Ostin kuitenkin ison määrän liemijuureksia vastaisen varalle.  Aloin sitten miettiä ruokalajia keitto. Miten hyvää, edullista, kevyttä ja terveellistä se voi olla ja miten ihanasti lämmittää kylmänä vuodenaikana. Tein oikein listan ja sain sille yli 20 erilaista keittoa aivan hetkessä pahemmin edes ponnistelematta. Päätin saman tien jatkossa tehdä ja syödä keittoja useammin. Kyllästymisen vaaraa ei nimittäin ole. Tämä ei ole mikään ruokablogi, mutta kirjoitanpa tässä kuitenkin keittojutun. On perinteisiä

Talvi on pahimmillaan juuri nyt. Tai olisi, jos olisi puoli metriä lunta ja 20 astetta pakkasta. Näin ei onneksi täällä etelärannikolla ole, mutta pimeys on sitten sitäkin pahempi. Sitä ei meinaa jaksaa millään. Mutta onneksi ei ole kylmä, plusasteita nytkin. Mulla on kuitenkin muutamia knoppeja, millä sen saa selätettyä, päivä päivältä. Ensinnäkin pitää hyväksyä se mitä ei voi muuttaa. Väsyttää joo. Sitten nukutaan sen minkä tarvitsee jos vain unenlahjat antaa myöten. Jos on mentävä nukkumaan yhdeksältä illalla niin sitten mennään. Ei ole pakko olla niin hirveän aktiivinen, vaan voi myysata kotona ihan hyvällä omallatunnolla aina kun voi. Kesällä nimittäin ainakin mulle tulee huono omatunto jos oleilee sisällä. Toisekseen pitää tietää, että juuri joulun alla on pimeintä ja nyt kääntyi päivä kevättä kohti 23.12, eli kohta on kaksi viikkoa pidentynyt. Vielä sitä ei huomaa kun on niin pirun pilvistäkin mutta vuosien tarkkailun perusteella tiedän, että tammikuun 15. päivä sen hu