Siirry pääsisältöön

Blogin nimi


Jos tämä blogi olisi menestyvä sellainen, niin julkaisisin nyt tähän yleisökilpailun, jossa olisi joku sopiva palkinto. Kysymys kuuluisi: minkä maailmankuulun laulun mukaan blogi on nimetty? Ja ketäköhän laulajaa erityisesti ajattelin nimeä valitessani?

Ja sitten vastaus. Biisi on New York, New York, laulajana Frank Sinatra. Siinä puhutaan “little town bluesista”. Blues tarkoittaa lyriikassa alakuloa, masennusta ja on myös yksi musiikin tyylilaji. En koe Tammisaaressa pikkukaupunkimasennusta, päinvastoin, mutta pikkukaupunkihan tämä on. Olen reissannut riittävästi maailmalla osatakseni tätä paikkaa arvostaa. Laulussa koetaan ensinpikkukaupunkimasennusta ja sitten lähdetään Nykkiin: ”if I can make it there I can make it anywhere…” Eli jos onnistuu Nykissä niin onnistuu missä tahansa.
Tuulimylly kirjaston mäellä Tammisaaressa

Frank Sinatra (1915-98) oli yksi aikansa kuuluisimmista viihdyttäjistä. Meillä on videotallenteita hänen esiintymisistään esimerkiksi Las Vegasin maailmankuuluilla klubeilla. Niissä hän ajoittain pyörähtelee elegantin hillitysti, istuu baarijakkaralle, sytyttää sikarin ja siemailee viskigrogia. Ja laulaa jokaiselle ikäiselleni tuttuja melodioita. Vähän aikaa sitten näin dokumentin jazzpianisti Count Basiesta. William ”Count” Basien (1904-84) orkesteri oli Sinatran pitkäaikainen yhteistyökumppani aikana, jolloin mustat  artistit, olivat sitten miten kuuluisia tahansa, joutuivat ajamaan tavarahissillä esiintymispaikoillaan tai kulkemaan takaovesta. Sinatra oli kuulemma uhannut katkoa koivet jokaiselta, joka edes katsoo vinoon bändin jäseniä ja vaati heidän tasa-arvoista kohteluaan. Jazzin historia on täynnä rasismia.

Blues on myös musiikin laji, joka on syntynyt afroamerikkalaisen hengellisen musiikin, työlaulujen ja eurooppalaisperäisten balladien pohjalta. Bluesista on sitten kehittynyt lisää muita tyylilajeja. En ole musiikintuntija, mutta tykkään kuunnella monenlaista.

Ramsholmen, Tammisaari
Loviisassa ilmestyy Pikkukaupunki-niminen lehti.  Loviisa sijaitsee itäisellä Uudellamaalla ja sitä pidetään ikään kuin Porvoon pikkusiskona. Viehättävä, vanha ja pieni merikaupunki jossa asuu paljon taiteilijoita. Loviisa on monessa suhteessa Tammisaaren kaltainen. Sielläkin on historiallinen vanhakaupunki ja vanhoja linnoituksia. Tutustumisen arvoinen kaupunki sekin.
Mutta mites Tammisaari näin tammikuun loppupuolella? Päivän pitenemistä täällä seurataan ja kevättä odotellaan. Lumesta ei ole tietoakaan, säätiedotuksessa on luvattu historiallisen lämpimiä asteita ja föhn-myrskyä. Eilen täällä oli Sigurd Snåre-salissa klassinen konsertti Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä on hyvä aika myös lähinaapurimatkailulle, kävimme loppuviikosta Tallinnassa kuuntelemassa musikaalisävelmiä.  
  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…