Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja kaikkea kannattaa kokeilla kerran, niin viime talvena kokeilin kaupan kassan hommia. Äitini oli kaupassa ikänsä töissä ja luulin siten olevani geneettisesti valmis samaan työhön. Ajattelin, että mitäs siinä muuta kuin että vetää tavarat säteen läpi eikä tarvitse muistaa edes hintoja kuten silloin, kun lukiolaisena tienasin taskurahoja Kaivokselan K-valinta Karhussa. Nyt siis perehdyin huolellisesti esimateriaaliin netissä, suoritin ikärajapassin, opettelin korttipäätteen käytön ja muistin, että ohjeena on: hymyile aina! Opiskelin haastavien asiakastilanteiden hoitamista, netissä. Yritin opiskella Veikkauksen pelit. Netissä. Viimein olin valmis perehdytyspäivään. Jännittävää! Perehdytyspaikkana oli oma kotikauppani, tuttuakin tutumpi. Mutta miten erilaista oli mennä sinne työntekijänä, päästä henkilöstön tiloihin, saada pukukaappi ja työasu. Itseäni vuosia palvellut henkilökunta otti mukavasti vastaan. Ja sitten ei muuta kuin kiivetä kassatuol...