Kunnia kaupan kassanhoitajille

Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja kaikkea kannattaa kokeilla kerran, niin viime talvena kokeilin kaupan kassan hommia. Äitini oli kaupassa ikänsä töissä ja luulin siten olevani geneettisesti valmis samaan työhön. Ajattelin, että mitäs siinä muuta kuin että vetää tavarat säteen läpi eikä tarvitse muistaa edes hintoja kuten silloin, kun lukiolaisena tienasin taskurahoja Kaivokselan K-valinta Karhussa. Nyt siis perehdyin huolellisesti esimateriaaliin netissä, suoritin ikärajapassin, opettelin korttipäätteen käytön ja muistin, että ohjeena on: hymyile aina! Opiskelin haastavien asiakastilanteiden hoitamista, netissä. Yritin opiskella Veikkauksen pelit. Netissä. Viimein olin valmis perehdytyspäivään. Jännittävää!

Perehdytyspaikkana oli oma kotikauppani, tuttuakin tutumpi. Mutta miten erilaista oli mennä sinne työntekijänä, päästä henkilöstön tiloihin, saada pukukaappi ja työasu. Itseäni vuosia palvellut henkilökunta otti mukavasti vastaan. Ja sitten ei muuta kuin kiivetä kassatuolille, perehdyttäjä turvallisesti vieressä.

Eihän se kassakone nyt niin monimutkainen ole, siinä on melkein kaikki toiminnot valmiina, mutta jännitys aiheutti kaiketi sen että oli vaikea muistaa eri toimintoja. Ja lukupääte ottaa tuotteen helposti useamman kerran jos käsi ei ole vakaa tavaraa vedettäessä. Virhekuitti on monimutkainen tehdä. Lisäksi tulee pullokuitit, Veikkauksen pelimyyntikuitit, S-pankin toiminnot, uudet mobiiliajokortit ja modernit asiakastarjoukset, jotka ovat asiakkaan puhelimessa. HUH! Unohdin myös perustoimintoja, joita on esimerkiksi tavaranpakkauslinjan väliportti. Jos sitä ei siirrä niin menevät asiakkaiden ostokset sekaisin. Muistin ikärajatarkistukset, mutta sen kaksi kertaa kun kysyin paperit mielestäni alle 30-vuotiaan näköiseltä asiakkaalta, niin siitä loukkaantui ensin asiakas ja sitten koko jono. Pitää vahtia, että alaikäisille tai päihtyneille ei toimiteta alkoholia tai tupakkatuotteita. En tiennyt, että alle 18-vuotias ei saa ostaa edes sytkäriä. Pelimyynnissä pitää huomioida mahdollinen rahanpesu ja vahtia että pelialueella ei oleskele alaikäisiä. Jos kauppa menettää myyntioikeudet sen takia että kassanhoitaja ei ole kehdannut kysyä papereita, niin siitä joutuu kassaparka itse korvausvastuuseen.

Mutta se mikä päätti kassaurani yhteen päivään, oli Veikkauksen pelit ja pelikone. Kun olen niitä aina inhonnut. Inhoan sitä, että asiakasjonossa luulee ottaneensa lyhyen jonon, kunnes edellinen asiakas vetää sentin nipun pelitositteita esiin. Tarkistuksessa menee aikaa. Toinen luettelee kassalle hirmuisen määrän eri pelejä ja pelitoimintoja. Kassan pitää hallita nämä ja ajaa tositteet asiakkaan haluamalla tavalla. Siitäkin on kauppa vastuussa, jos tuleva voittajakuponki syötetään virheellisesti ja asiakas jää siten ilman voittoaan. Liikaa vastuuta palkkaan nähden, ajattelin. Sama ongelma kuin hoitoalalla.

Sen päivän muistan joka kerta kun kaupan kassalla asioin. Muistan miltä epäystävällinen ja kärsimätön asiakas tuntuu kun itse on siinä ”tulilinjalla”. Muistan myös miten rento ja humoristinen asiakas kohottaa työpäivää. Niitä oli mulla kyllä vähemmistö kun en oikein osannut toimia nopeasti ja virheettömästi, kun sitten iltapäivän jouduin tekemään työtä yksin kolmen tunnin perehdytyksen jälkeen. Mutta kaupan kassan jokainen tapaa useammin kuin lääkärin. He ansaitsevat arvostuksemme, joka päivä.