Pikkukaupunkiblues

Suomessa ollaan erittäin edistyksellisiä. Niin edistyksellisiä, että peruspalvelut, kuten pankki-, vero- ja Kela:n palvelut on siirretty nettiin niin tehokkaasti, että ongelmien sattuessa mistään ei saa mitään tietoa. Puhelinnumeroihin on pitkät, usein maksulliset jonotukset, chat linet on usein tukossa eikä niihin pääse ollenkaan jos on tietokoneongelmia. Pankkiin ja Kela:n pääsee vain ajanvarauksella tai ne on auki vain muutaman tunnin viikossa, jolloin jonot ulottuvat pihalle asti. Miten näin huonoksi on voinut mennä? Opiskelen markkinointiviestintää, jossa lähiopetusta on minimaalisen vähän mutta itsenäistä opiskelua sitäkin enemmän. Tässä on saanut perehtyä digitaalisiin tehtävänantoihin ja -palautuksiin. On Wilmaa, Digicampusta, Office 365 ja pilvipalvelu OneDrive. Näissä on sisällä kaksi sähköpostijärjestelmää ja lisäksi yleinen s-posti, joita monilla on kaksi, sekä työ- että siviilikäyttöön. Että sähköposteja piisaa. Lisäksi tulee Googlen tarjoamien erillisten systeemien

Suomessa on nyt alkanut talvi, pohjoisessa jo luminenkin. Täällä etelärannikolla meri pitää lämpöä yllä pidempään, pysyvä lumipeite tulee usein vasta uuden vuoden puolella. Nyt on ollut monta vähälumista talvea peräkkäin, mutta vuosina 2011-13 oli niin paljon lunta, että sitä ei lopulta enää meinannut saada kolattua mihinkään. Sitä en itse kaipaa, mulle sopii vaikka sataisi vettä viistoon koko talven. Tiedän kuitenkin monia, jotka pitävät lumitalvista. Onhan siinä se puoli, että silloin on valoisampaa kun taas vesitalvina on täysin mustaa iltaisin. Mutta ne lumityöt…jos nimittäin asuu sellaisessa talossa että ne on tehtävä tse. Tammisaari on ihana kesäkaupunki, mutta kyllä täällä tapahtuu talvisinkin. Periaatteella pieni on kaunista, erilaisia tapahtumia on kunhan vain itse näkee vähän vaivaa niiden etsimisessä. Netissä on Raaseporin tapahtumakalenteri, johon yhä useampi tapahtuma on merkitty. Ensinnäkin on perinteiset joulumarkkinat. Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa

Olen hautapongari. Siihen ei liity mitään synkkämielistä, päinvastoin, milloinkaan en pelkää kuolemaa vähemmän kuin samoillessani hautausmaalla. Historia havisee! Koluan joki´kisen kalmiston ja kirkon mikä matkan varrelle sattuu mikäli vain aikaa on. Hietaniemen hautausmaa Helsingissä on näistä ehdottomasti paras. Sinne on haudattu suurin osa niistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksensa maahamme. Viimeksi vietin siellä neljä tuntia. Sinä vuonna olin lukenut ahmien elämäkertoja, muistelmia ja kirjeenvaihtoa menneiden vaikuttajien kesken. Siihen aikaan perheet olivat isoja, kulttuurivaikuttajat seurustelivat omissa piireissään ja avioituivat pitkälti keskenään. Lukuisat merkkisuvut kietoutuivat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Hetki jolloin seisoin Elisabeth Järnefeltin haudan ääressä samaan aikaan kun luin hänen kirjeenvaihtoaan Aino Sibeliuksen kanssa oli niin vaikuttava, että koin sen ihan konkreettisesti selkäpiissä. Tiedän, missä on Sibeliusten 2-vuotiaana kuu