Pikkukaupunkiblues

Eilen sen tunsin. Ensimmäistä kertaa tänä kummana keväänä: meren tuoksun. Tuuli melko voimakkaasti lounaasta kun olin pyöräilemässä rannalla. Koska melkein kaikki paikat ovat olleet suljettuina, ei ole juuri tehnyt mieli kotoa poistua edes tässä merellisessä pikkukaupungissani. Olen ollut erittäin huono elämään virtuaalisesti, etänä ja ravintolaruokia noutamalla. Eilen tein jännintä mitä olen tehnyt moneen kuukauteen kodin ulkopuolella; söin rantakioskin penkillä jäätelön! Kesä on jo täällä, valkovuokot kukkineet Ramsholmenissa ja kielot tulleet tilalle. Elämä alkaa palailla ensi viikosta alkaen. Ilahtuneena totesin, että Albatrossin kattoterassilla oli jo henkilökuntaa suunnittelemassa pöytäsijoituksia. Kurkin Motel Marinen aidanraosta sisäpihalle. Sielläkin oli jo joku käynyt katsomassa tilannetta koska terassin kaiteelle oli unohtunut pusakka. Pikkuhiljaa tulee ilmoituksia siitä, minä päivänä mikäkin toimija avaa ovensa pitkän tauon jälkeen. Ensi viikoksi on luvattu hellettä.

Näin poikkeuksellisena aikana nettikirppistoiminta on aktiivista. Kun ihmiset ovat olleet pakotettuja pysymään kotona, on tullut oikein buumi kodin raivaamisesta turhista tavaroista ja huonekaluista. Olen itsekin myynyt ja ostanut kaikenlaista ja harkinnassa on huonekaluvaihtoja. On ollut hauskaa seikkailla johonkin tuntemattomaan osoitteeseen, ja joka kerta on saanut huomata miten laaja kaupunki Raasepori on. Koska mulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa ja kartanlukutaitokin on mitä on, eksyn aina ja joka paikassa. Olen ottanut tämän itsestäänselvyytenä jo kauan. On nimittäin myös hauska eksyä, mutta aikataulun pitää olla väljä, muuten tulee tuskanhiki otsalle. Eilen eksyin Mustiossa. Se on pieni kylä 25-tien ja Inkoo-Salo tien välissä. Moni tietenkin kysyy, että miten kukaan voi eksyä niin pienessä kylässä…no minä voin. Sekin kylä on nimittäin paljon laajempi kuin voisi kuvitella. Mustion Linna on tosin juttu monien käyntien jälkeen, mutta hämmästyksekseni totesin, että sinne