Meren tuoksu

Eilen sen tunsin. Ensimmäistä kertaa tänä kummana keväänä: meren tuoksun. Tuuli melko voimakkaasti lounaasta kun olin pyöräilemässä rannalla. Koska melkein kaikki paikat ovat olleet suljettuina, ei ole juuri tehnyt mieli kotoa poistua edes tässä merellisessä pikkukaupungissani. Olen ollut erittäin huono elämään virtuaalisesti, etänä ja ravintolaruokia noutamalla. Eilen tein jännintä mitä olen tehnyt moneen kuukauteen kodin ulkopuolella; söin rantakioskin penkillä jäätelön! Kesä on jo täällä, valkovuokot kukkineet Ramsholmenissa ja kielot tulleet tilalle.

Elämä alkaa palailla ensi viikosta alkaen. Ilahtuneena totesin, että Albatrossin kattoterassilla oli jo henkilökuntaa suunnittelemassa pöytäsijoituksia. Kurkin Motel Marinen aidanraosta sisäpihalle. Sielläkin oli jo joku käynyt katsomassa tilannetta koska terassin kaiteelle oli unohtunut pusakka. Pikkuhiljaa tulee ilmoituksia siitä, minä päivänä mikäkin toimija avaa ovensa pitkän tauon jälkeen. Ensi viikoksi on luvattu hellettä. Vallitsevan tilanteen takia kaikki ravintoloitsijat varmaankin suunnittelevat terassitarjoilun laajentamista niin paljon kuin mahdollista. Tulossa kaikkien aikojen terassikesä eikä se välttämättä ole kiinni edes ilmoista.

Somen ryhmissä näkee, miten ihmiset suunnittelevat kotimaan lomia koska poikkeustila ei aivan vieläkään salli vapaata matkustamista. Näkee myös, miten osa suuresta yleisöstä ikävöi kaukomaille: valitetaan Suomen hintatasosta, huonoista säistä ja palvelusta, itikoista ja punkeista. Puolustajiakin riittää: lähimatkailu on ekologisempaa, raha jää kotimaahan, raikas ja puhdas luonto ja helpompi säilyttää tilanteen vaatimat henkilöiden väliset etäisyydet. Kesämökeille on nyt kova tilaus. Näkee myös, miten monet pelkäävät vieläkin epidemiatilanteen karkaavan käsistä. Itse olen niin kärsimätön, että en mitenkään voi hyväksyä sitä että koko kesä siirtyisi vuoden päähän. Suomen kesä on lyhyt ja talvi pitkä. Rajoituksia jää silti aivan riittävästi jäljelle ja monien kesäsuunnitelmat ovat kariutuneet. Ajattelen myös niitä lukuisia yrittäjiä, jotka ovat joutuneet sinnittelemään tämän kevään nollatuloilla. Omaankin perheseen tilanne on aiheuttanut ansionmenetyksiä. Toivon että suuri yleisö lähtee nyt rohkeasti liikkeelle rajoitukset muistaen. Voi olla, että joudumme elämään tämän epidemian kanssa vielä pitkään.

Omiin kesäsuunnitelmiin kuuluu tänä suvena Örön linnake ja Hailuoto. Hailuoto on tosin sen verran kaukana, että sinne asti on jo haasteellisempaa mennä. Oulun seutu on itselleni täysin tutkimatonta seutua. Örö on Kemiönsaaren ulkopuolella ja täältä hyvin saavutettavissa ihan päiväretkenä. Siellä tuleekin ajeltua kesän mittaan usein. Siitä onkin juttua aiemmin.

Hyvää kesää kaikille!