Pikkukaupunkiblues

Muutin Tammisaareen Järvenpäästä keskiseltä Uudeltamaalta ja asuin siellä samassa talossa 15 vuotta. Samat naapurit yläkerrassa ja vieressä kaikki vuodet. Enkä tiennyt näiden naapureiden etunimiä tai ammatteja tai mitään. Sukunimen näki postilaatikoista. Pihalla morjestettiin. Kun olin asunut Tammisaaressa kaksi vuotta, tunsin nimeltä satoja ihmisiä ja vielä kissat ja koiratkin. Sellaista on vain pikkukaupungissa tai pienellä paikkakunnalla. Ensin tutustui tietenkin työkavereihin ja etenkin suomenkielisiin tai kaksikielisiin. Sitten alkoi tulla tutuksi naapureita ja baarissa kävijöitä. Kymmenen vuotta sitten Tammisaaressa oli huomattavan paljon enemmän työpaikkoja kuin on nykyisin. Täällä tutustui työkomennuksilla oleviin vieraspaikkakuntalaisiin, jotka eivät arkisin majapaikoissaan viihtyneet vaan kävivät iltaa istumassa tai syömässä ravintoloissa. Oli enemmän opiskelijoita kuin nyt, ja he viettivät iloista iltaelämää arkisin opiskelukavereidensa kanssa. Lyhyt kotimatka sallii h

Facebook on hyvä juttu. Tosin olen kuullut, että se on keski-ikäisten ja eläkeläisten juttu. Nuoret ovat kuulemma Ig:ssä, Whatsupissa, Pinterestissä ja mitä niitä onkaan. Facebook on itselleni tutuin ja se onkin mainio yhteydenpitoväline sosiaalisessa mediassa eli somessa. Kaupungilla on erinomaiset omat sekä visitraasepori.fi sivut ja fb. Eri kylillä on omia fb-ryhmiä ja se onkin tehokas tapa viestiä nopeasti eri asioista tai keskustella kaupungin tai oman kylän asioista. Suurin jäsenmäärä lienee sivustolla ”Du vet att du är från Ekenäs Finland om…”, jossa on noin 6500 jäsentä. Siinä julkaistaan eniten kuvia kauniista kaupungistamme. Siihen kuuluu lukuisia paikkakunnalta pois muuttaneita, jotka saavat näin ajankohtaistietoa ja kuvia vanhoista kotimaisemistaan. Joskus joku julkaisee vanhan valokuvan ja kysyy keitä kuvassa on ja mitä heistä tiedetään. Tai vanhasta, jo kadonneesta rakennuksesta haetaan tietoja. Näitä keskusteluja on hauska seurata ja yleensä nimet ja historia tulev

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne

Ukko-Pekka vierailee Tammisaaressa Tammisaaressa on junarata ja sillä kulkee minijuna, taajamajuna eli kiskobussi, Karjaan ja Hangon väliä. Seitsemän vuoroa päivässä. Arkisin. Lisäksi pari junabussia eli junan aikatauluihin sovitettua bussivuoroa. Viikonloppuna vuoroja on vähemmän. Hymyilyttää, eikö totta. Mutta suorastaan naurattaa, kun kuulee juhlallisen automaattikuulutuksen ”taajamajuna Hankoon saapuu raiteelle yksi ja lähtee raiteelta yksi”… Täällä on siis tasan yksi raidepari ja sillä ajaa yksi dieselveturi…Lisäksi olen nähnyt ihmisiä bussipysäkeillä joten kyllä täällä toimii bussiliikennekin. Turkuun ja Helsinkiin on kätevä mennä junalla niin ei tarvitse stressata ison kaupungin liikennettä auton ratissa. Molempiin kaupunkeihin pääsee muutamaa minuuttia vaille tunnissa Karjaalta mikäli ei satu viivästyksiä. Karjaalle juna menee vartissa eikä autolla pääse sen nopeammin. Raasepori on laaja kaupunki, Tammisaaresta on noin 35 kilometriä Bromarviin ja Fiskarsiin ja täällä

Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja kaikkea kannattaa kokeilla kerran, niin viime talvena kokeilin kaupan kassan hommia. Äitini oli kaupassa ikänsä töissä ja luulin siten olevani geneettisesti valmis samaan työhön. Ajattelin, että mitäs siinä muuta kuin että vetää tavarat säteen läpi eikä tarvitse muistaa edes hintoja kuten silloin, kun lukiolaisena tienasin taskurahoja Kaivokselan K-valinta Karhussa. Nyt siis perehdyin huolellisesti esimateriaaliin netissä, suoritin ikärajapassin, opettelin korttipäätteen käytön ja muistin, että ohjeena on: hymyile aina! Opiskelin haastavien asiakastilanteiden hoitamista, netissä. Yritin opiskella Veikkauksen pelit. Netissä. Viimein olin valmis perehdytyspäivään. Jännittävää! Perehdytyspaikkana oli oma kotikauppani, tuttuakin tutumpi. Mutta miten erilaista oli mennä sinne työntekijänä, päästä henkilöstön tiloihin, saada pukukaappi ja työasu. Itseäni vuosia palvellut henkilökunta otti mukavasti vastaan. Ja sitten ei muuta kuin kiivetä kassatuol