Siirry pääsisältöön

Ystäviä ja kylänmiehiä


Muutin Tammisaareen Järvenpäästä keskiseltä Uudeltamaalta ja asuin siellä samassa talossa 15 vuotta. Samat naapurit yläkerrassa ja vieressä kaikki vuodet. Enkä tiennyt näiden naapureiden etunimiä tai ammatteja tai mitään. Sukunimen näki postilaatikoista. Pihalla morjestettiin. Kun olin asunut Tammisaaressa kaksi vuotta, tunsin nimeltä satoja ihmisiä ja vielä kissat ja koiratkin. Sellaista on vain pikkukaupungissa tai pienellä paikkakunnalla.

Ensin tutustui tietenkin työkavereihin ja etenkin suomenkielisiin tai kaksikielisiin. Sitten alkoi tulla tutuksi naapureita ja baarissa kävijöitä. Kymmenen vuotta sitten Tammisaaressa oli huomattavan paljon enemmän työpaikkoja kuin on nykyisin. Täällä tutustui työkomennuksilla oleviin vieraspaikkakuntalaisiin, jotka eivät arkisin majapaikoissaan viihtyneet vaan kävivät iltaa istumassa tai syömässä ravintoloissa. Oli enemmän opiskelijoita kuin nyt, ja he viettivät iloista iltaelämää arkisin opiskelukavereidensa kanssa. Lyhyt kotimatka sallii huolettoman vapaa-ajanvieton kun joka paikkaan ja joka paikasta pääsee kävellen kotiin.

Asuntoa ostellessa kun kyseli tutuilta jostain kaupan olevasta asunnosta, sai aina kuulla kuka siinä talossa oli asunut, kenen eno, sisko tai muu tuttu tai sukulainen asuu vieläkin ja minkälainen talo se on. Jos kuvaili ulkonäöltä jotakuta kanssakaupunkilaista, joka liikkui tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ja johon oli itse kiinnittänyt huomiota, sai heti kuulla nimen, kenen kanssa naimisissa tai kenen ex.

Sitten kun olin ostanut asunnon pienestä ja idyllisestä talosta, sain ensivisiitillä aitanaapurilta esittelyn keitä talossa asuu ja hänen oman historiansa. Ja tervetulotoivotuksen kortteliin.
Naapurisopu on tärkeä juttu myös Tammisaaressa. Se mielessä marssin sitten kerran harava ja jätesäkki kainalossa aitanaapurin oven taakse ja tarjouduin haravoimaan naapurin tontille meidän tontilta lehtineen ison vaahteran lehdet pois. Tarjouksesta kiitettiin mutta sitä ei otettu vastaan. Niin tai näin, mutta meillä oli erinomaiset välit näihin naapureihin niin kauan kuin siinä asuimme. Olivat myös kissaihmisiä, koska se on toinen seikka mikä saattaa kiristää naapurisopua. Kysyin kaikilta naapureilta onko heillä mitään sitä vastaan, että kissamme kulki vapaana ulkona ja heidän pihoillaan. Ei ollut, tai eivät kehdanneet tunnustaa. Toiset naapurit kysyivät vielä viime kesänä kaupassa, että mitä Vilille kuuluu.

Erityinen naapurisuhde syntyy sitten niiden kanssa, joiden kanssa talon omistaa ja yhteisiä asioita hoitaa. Sepä ei olekaan aina niin helppoa. Tulee erilaisia näkemyksiä siitä, mitä ja miten joku asia hoidetaan. Ja pienessä yhtiössä on vähän maksajia. Ensimmäiset vuodet teimme kaikki talon siivous- ja pihahommat yhdessä niiden kanssa jotka itse asuivat samassa talossa. Se alkoi käydä raskaaksi ajan mittaan, koska vuokralla asuvat eivät töihin osallistuneet. Loppujen viimeksi se vei sitten välit. Mutta niin kauan kuin välit säilyivät, olimme kavereita keskenämme. Yhdet naapurit lähtivät ulkomaille ja muutinkin sitten heidän isompaan asuntoonsa omasta yksiöstäni kun olin elämänkumppanin tavannut.  

Sittemmin olen myynyt asuntoni ja asumme nykyisin vuokralla sopuisassa talossa. Kaipaan sitä omaa taloani ja sen pihaa, mutta en kaipaa sitä taloudellista vastuuta ja ilmaista työtä, mitä omassa asunnossa asumiseen liittyy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…