Siirry pääsisältöön

Ystäviä ja kylänmiehiä


Muutin Tammisaareen Järvenpäästä keskiseltä Uudeltamaalta ja asuin siellä samassa talossa 15 vuotta. Samat naapurit yläkerrassa ja vieressä kaikki vuodet. Enkä tiennyt näiden naapureiden etunimiä tai ammatteja tai mitään. Sukunimen näki postilaatikoista. Pihalla morjestettiin. Kun olin asunut Tammisaaressa kaksi vuotta, tunsin nimeltä satoja ihmisiä ja vielä kissat ja koiratkin. Sellaista on vain pikkukaupungissa tai pienellä paikkakunnalla.

Ensin tutustui tietenkin työkavereihin ja etenkin suomenkielisiin tai kaksikielisiin. Sitten alkoi tulla tutuksi naapureita ja baarissa kävijöitä. Kymmenen vuotta sitten Tammisaaressa oli huomattavan paljon enemmän työpaikkoja kuin on nykyisin. Täällä tutustui työkomennuksilla oleviin vieraspaikkakuntalaisiin, jotka eivät arkisin majapaikoissaan viihtyneet vaan kävivät iltaa istumassa tai syömässä ravintoloissa. Oli enemmän opiskelijoita kuin nyt, ja he viettivät iloista iltaelämää arkisin opiskelukavereidensa kanssa. Lyhyt kotimatka sallii huolettoman vapaa-ajanvieton kun joka paikkaan ja joka paikasta pääsee kävellen kotiin.

Asuntoa ostellessa kun kyseli tutuilta jostain kaupan olevasta asunnosta, sai aina kuulla kuka siinä talossa oli asunut, kenen eno, sisko tai muu tuttu tai sukulainen asuu vieläkin ja minkälainen talo se on. Jos kuvaili ulkonäöltä jotakuta kanssakaupunkilaista, joka liikkui tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ja johon oli itse kiinnittänyt huomiota, sai heti kuulla nimen, kenen kanssa naimisissa tai kenen ex.

Sitten kun olin ostanut asunnon pienestä ja idyllisestä talosta, sain ensivisiitillä aitanaapurilta esittelyn keitä talossa asuu ja hänen oman historiansa. Ja tervetulotoivotuksen kortteliin.
Naapurisopu on tärkeä juttu myös Tammisaaressa. Se mielessä marssin sitten kerran harava ja jätesäkki kainalossa aitanaapurin oven taakse ja tarjouduin haravoimaan naapurin tontille meidän tontilta lehtineen ison vaahteran lehdet pois. Tarjouksesta kiitettiin mutta sitä ei otettu vastaan. Niin tai näin, mutta meillä oli erinomaiset välit näihin naapureihin niin kauan kuin siinä asuimme. Olivat myös kissaihmisiä, koska se on toinen seikka mikä saattaa kiristää naapurisopua. Kysyin kaikilta naapureilta onko heillä mitään sitä vastaan, että kissamme kulki vapaana ulkona ja heidän pihoillaan. Ei ollut, tai eivät kehdanneet tunnustaa. Toiset naapurit kysyivät vielä viime kesänä kaupassa, että mitä Vilille kuuluu.

Erityinen naapurisuhde syntyy sitten niiden kanssa, joiden kanssa talon omistaa ja yhteisiä asioita hoitaa. Sepä ei olekaan aina niin helppoa. Tulee erilaisia näkemyksiä siitä, mitä ja miten joku asia hoidetaan. Ja pienessä yhtiössä on vähän maksajia. Ensimmäiset vuodet teimme kaikki talon siivous- ja pihahommat yhdessä niiden kanssa jotka itse asuivat samassa talossa. Se alkoi käydä raskaaksi ajan mittaan, koska vuokralla asuvat eivät töihin osallistuneet. Loppujen viimeksi se vei sitten välit. Mutta niin kauan kuin välit säilyivät, olimme kavereita keskenämme. Yhdet naapurit lähtivät ulkomaille ja muutinkin sitten heidän isompaan asuntoonsa omasta yksiöstäni kun olin elämänkumppanin tavannut.  

Sittemmin olen myynyt asuntoni ja asumme nykyisin vuokralla sopuisassa talossa. Kaipaan sitä omaa taloani ja sen pihaa, mutta en kaipaa sitä taloudellista vastuuta ja ilmaista työtä, mitä omassa asunnossa asumiseen liittyy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne