Siirry pääsisältöön

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin. 



Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt kolmas yrittäja muutaman vuoden sisällä. Talvella pahimpaan korona-aikaan siinä avattiin italialaistyyppinen bistro. Kerstin lunchörna vähän kauempana keskustasta on vaihtanut omistajaa ja on nykyisin nimeltään Centro. Muut mainitsemani paikat toivon mukaan selviävät koronakaudesta ja availevat pikkuhiljaa normaalia toimintaa kunhan lupa saadaan. 




Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.

Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka istuivat siellä iltapäivisin. Joskus tapasi viihteellä olevia uusia työkavereita. Pikkuhiljaa alkoi tulla kutsuja työpaikan illanviettoihin, jotka aina päätyivät Santa Fe:hen jatkoille. Päättyvät yhä vieläkin.
Ehdin käydä vain kerran legendaarisessa Grillenissä, josta olen myöhemmin kuullut paljon. Se oli ensimmäinen kunnon pakkasilta myöhään syksyllä, arki-iltana. Otin vain yhden juoman, en viihtynyt paikassa. En silloin tiennyt, että tulen myöhemmin tuntemaan suuren osan baarin kantajengistä, joka edelleen muistelee paikan persoonallista pitäjää Stinaa. Grillenin tarina päättyi pari vuotta käyntini jälkeen. Emäntä Stina oli jo yli eläkeiän, sairastunut ja kuolikin pian. Yhä edelleen Grillenin vanha kantajengi viettää baarin muistojuhlaa joka vuosi. Siellä oli kuulemma myös hyvä ruoka.
Motel Marine on vakiintunut paikka sekä monille hotellivieraille että kaupunkilaisille. Kesäisin siellä saa nauttia ihanasta kesäpuutarhasta jossa on ulkotarjoilu. Hotelli-ravintola palvelee ympäri vuoden, mutta  avoimella terassilla ei tarkene talvisin. Marinen keittiö ja ravintolasali ovat tänä kesänä olleet remontissa. Tien toisella puolella toimii myös Hotelli Stadshotellet ympäri vuoden. Valitettavasti hotellissa ei ole tällä hetkellä ravintolaa. Siellä on tosin suuri, kolmelta suunnalta tuulensuojassa oleva terassi. Kolmas hotelli kaupungissa on valtatie 25:n toisella puolen, aivan rannassa sijaitseva Sea Front. Siellä on tänä vuonna uudistettu hotellihuoneita ja ravintola on tunnettu hyvästä ruoastaan. Paikka on hyvinkin käymisen arvoinen vaikka sinne on hieman kävelymatkaa ydinkeskustasta. Kaupungin paras pizza löytyy mielestäni Haroldsista, joka on onneksi auki ympäri vuoden. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Rannassa sijaitsee vieri vieressä kivoja mutta tunnelmaltaan erityyppisiä kesäravintoloita. On salakuljettajan mukaan nimetty Niska, jossa saa peltileipiä eli pizzoja. On Albatros, jossa on ihana kattoterassi. Vaikka terassi ei ole korkea, aukeaa siitä hieno näkymä pääsatamaan. Satamakonttori, tutummin Baywatch, on aina täynnä  hyvällä ilmalla ja helteellä siellä tulee välillä liiankin kuuma. Sieltäkin saa hyvää pitsaa. Uusin tulokas on GH Fyren, joka on modernin tyylikäs kivi-lasirakennus entisen Ettanin paikalla. GH:n ravintoloissa on aina ollut hyvä ruoka. Fyren toimii ympäri vuoden. Ormnäsin leirintäalueella toimii myös Bossa Nova-kesäravintola, joka on erittäin merellinen ja viehättävä paikka. Sijaitsee ydinkeskustasta reilun kilometrin päässä, täysin vastakkaisella puolella kaupunkia kuin Sea Front. Kesäravintoloiden sesonkien pituudet vaihtelevat melko paljon. Ennen vanhaan aloitin kesäkauden  Bossa Novassa heti ensimmäisillä vapailla vapun jälkeen. Viime vuosina paikka on auennut vasta kesäkuun puolella.
 Kesäravintoloista ei sovi unohtaa tietenkään kaupungin vanhinta ravintolaa, kunnianarvoisaa Knipania, joka on seissyt paaluillaan meren päällä sata vuotta. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ravintolalaiva Sunnan, joka on tehnyt pieniä risteilyjä saariston suojissa ja on pikkuisesta koostaan huolimatta tunnelmaltaan suuri. Sunnan on tänä kesänä liikennöinyt viimeistä kertaa. Aikoinaan käytin kaikki ensivisiitille tänne tulleet vieraani Sunnanin risteilyllä. Monille paikallisille on ollut perinne tehdä Sunnanin iso illallisristeily juhannuksena tai Muinaistulien yönä. Laiva ajoi silloin Sommaröhön, Skåldöhön ja siellä oli sitten tanssit.
Pieneksi kaupungiksi Tammisaaressa on paljon ravintoloita. Yksi parhaista on vuoden ikäinen Höijers, joka sijaitsee aivan sataman tuntumassa mutta tien toisella puolen. Siellä on viehättävä ulkopuutarha ja suuret lasiseinät, josta sitä voi ihailla mikäli sää ei salli syödä ulkona.
Aikuiseen makuun ja hyvän viinin ystäville on oma suosikkini Källaren, tyylikäs kellaribaari torin kulmalla. Källareniin mennään viihtymään kotoisissa merkeissä tai katsomaan jännittäviä lätkämatseja. Källaren on auki vain viikonloppuisin, arkisin vain tärkeiden matsien aikana. Paikan emäntä Lotta on intohimoinen lätkäfani ja vetää paikkaa yksin.  
Tammisaaressa on mainittujen ravintoloiden lisäksi pienempiä ravintoloita moneen makuun, täällä nimittäin syödään talvellakin hyvin. On useita pelkästään lounastarjoiluun keskittyviä lounasravintoloita. Monesti vapaapäivinä, kun ei viitsi tehdä itse ruokaa, avaan Lounastauko.fi ja valitsen sieltä sen ravintolan, joka tarjoaa sen hetkisen mieliteon mukaista ruokaa. Aina löytyy! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne