Siirry pääsisältöön

Keittojen ylistys


Häränhäntäkeitto
Näin juhlakauden raskaan syömisen jälkeen iski yhtenä iltana valtava lihakeiton mieliteko! Kunnon lihakeitto, jossa maukas liemi, paljon juureksia, vähän perunaa ja huolella keitettyä naudan fileselkää ja rintaa. Ei mitään laitosruokalasoppaa, joka on aina käynyt jonkun maunpoistomankelin läpi ja jossa lihanpalat on mauttomia, tasakokoisia ja tehdasvalmisteisia. Kaupasta ei sitten löytynyt kuin joulun jämälihoja, joten jouduin tyytymään jauhelihakeittoon. Ostin kuitenkin ison määrän liemijuureksia vastaisen varalle. 

Aloin sitten miettiä ruokalajia keitto. Miten hyvää, edullista, kevyttä ja terveellistä se voi olla ja miten ihanasti lämmittää kylmänä vuodenaikana. Tein oikein listan ja sain sille yli 20 erilaista keittoa aivan hetkessä pahemmin edes ponnistelematta. Päätin saman tien jatkossa tehdä ja syödä keittoja useammin. Kyllästymisen vaaraa ei nimittäin ole. Tämä ei ole mikään ruokablogi, mutta kirjoitanpa tässä kuitenkin keittojutun.

On perinteisiä suomalaistyyppisiä, juurespohjaisia keittoja kuten lihakeitto, jauhelihakeitto, nakki- ja makkarakeitto ja siskonmakkarakeitto. Kaalikeitto lihalla tai ilman. Kanakeittoja maailman eri keittiöistä, suurustettuna tai ilman. Mutsin häälahjakeittokirjasta löysin vielä häränhäntäkeiton, joka nyt juuri porisee mulla padassa. Ennen tarjottiin hienoillakin illallisilla kirkasta lihalientä alkukeittona. On klassisia keittoja kuten tomaatti-, parsa-, purjo-perunakeittoa ja hernesosekeittoa. Sienistä saa upeita keittoja. Vanhoissa keittokirjoissa keiton kanssa tarjottiin aina jokin tyylikäs lisäke. Ranskalainen sipulikeitto juustoleivän kanssa gratinoituna!
Kasvissosekeittoja voi tehdä mistä tahansa kasviksista ja itse rikastan ne aina sulatejuustolla tai kermalla, muuten voivat olla liian terveellisen makuisia. Juustokeittokin on olemassa. Kesäkeitto tuoreista kasviksista! Melkein kasviskeittoja ovat kunnon hernari savupotkasta ja pinaatti- tai nokkoskeitto keitetyn kananmunan kera. Kalakeitoista omansa ovat ansainneet madekeitto ja lohisoppa. Perinteinen kalakeitto minun makuuni tehdään veteen ja maitoon valkoisesta kalasta, sipulista ja perunasta ja siinä pitää olla kokonaisia maustepippureita ja iso voisilmä. Katkarapu- ja hummerikeitto kelpaa vaikka miten hienoille illallisille. Sitten on seljanka, venäläiseen tapaan tehty kalakeitto jossa on tomaattisosetta, oliiveja ja suolakurkkua. Simpukkakeitto jenkkiläisittäin on nimeltään chowder. Tallinnassa olen syönyt myös lihaseljankaa, joka on todella rehevä ja maukas keitto. Puhumattakaan borssista tai gulassikeitosta; slaavilaisten lahjat maailmalle.

Tästä päästäänkin kansainvälisen keittiön keittotarjontaan: italialaisilla on mm. minestrone, ranskalaisilla bouillabaisse, saksalaisilla leberknödelsuppe (maksasta tehty lihapulla maukkaassa, kirkkaassa liemessä). Kokonaan oma maailmansa on aasialaiset nuudelikeitot, jotka saavat suurimmankin nälän kaikkoamaan ja niitä on vaikka mitä erilaisia. Thaimaalaisittain esimerkiksi ne valmistetaan kookosmaitoon, on chiliä, valkosipulia, inkivääriä, sitruunaruohoa ja limenlehtiä kanan, kalan tai katkarapujen kanssa. Laksa on esimerkki tämäntyyppisestä keitosta kalasta valmistettuna.  

Näin on esitelty muutamia ihania soppia, listaa voisi jatkaa paljon pidemmällekin. Ei muuta kuin kokkailemisiin!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…