Kesäkeittoa ja savukalaa

Näin hellepäivänä ei kovin paljoa kiinnosta ajatus kuumasta maitopohjaisesta keitosta, mutta kesäkeitto edustaakin mulle lapsuusmuistoja. Sitä paitsi se on oikeasti hyvää, kunhan sen tekee itse neitseellisistä kesäkasviksista aitoon vanhanaikaiseen tapaan. Lapsena Helsingissä oli sellainen ilmiö kuin puistotädit ja puistoruokailu. Jostain syystä en muista siellä leikkipuistossa syöneeni mitään muuta kuin kesäkeittoa, vaikka luultavasti joka päivä oli eri ruokaa. Ja ulkona ruoka maistuu jotenkin paremmalta muutenkin.

Kuumana kesäpäivänä tekee mieli syödä kevyemmin kuin muuten. Itselleni on vakiintunut muutama kylmä helleruokalaji, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ensinnäkin jäätee. Sitä pitää olla kylmänä kaapissa ja uutta tulossa koko ajan. Keitetään vahvaa teetä oman mieltymyksen mukaan, jätetään hautumaan pitkäksi aikaa, voidaan maustaa sokerilla tai hunajalla ja raikastaa situunamehulla. Laimennetaan vedellä sopivaan vahvuuteen ja pannaan jääkaappiin kun on huoneenlämpöistä. Voi tietysti käyttää jääpalojakin jos haluaa nopean jäähdytyksen.

Toinen ehdoton on kylmä nuudelisalaatti. Itse pidän eniten thai-maustetusta mutta makutyylejä on muitakin. Nuudeleita, porkkanaa, punasipulia ja/tai kevätsipulia, mahdollisesti kypsää possunlihaa tai kanaa, katkarapuja, suolapähkinöitä, tuoretta korianteria ja chiliä. Kastike kalakastikkeesta, limestä, valkosipulista ja inkivääristä. Toimii!

Sitten on gazpacho. Espanjalainen kylmä tomaatti-kurkku-paprikakeitto. Suhteet ja maustimet oman maun mukaan, kylmää kasvislientä ja neitsytöljyä. Pyöräytetään tehosekoittimessa. Ohjeita on monia, joissakin voi olla leipää, itse teen ilman. Ja taas jääkaappiin, syödään kylmänä. Tästäkin voi tehdä juotavan, siis vähän ohuemman version. On raikasta.

Jos pitäisi valita ruoka, jossa on kesän olemus, niin mulle se olisi kylmä kokonainen lämminsavulohi tai -siika joko kananmunakastikkeella tai kermaviilikastikeella, uudet perunat voin kanssa ja yksinkertaista vihersalaattia. Hieman sinappi- tai smetanasilliä saaristolaisleivällä kyytipojaksi.

Piknikille kuuluu mielestäni aina kanaa. Paistettua, luullista, vaikka onkin sotkuista syödä retkioloissa. Pitää muistaa kosteuspyyhkeet. Kolmiovoileipiä, tonnikalatahnalla. Perunasalaattia. Pasta- tai nuudelisalaatti kävisi myös. Jälkiruoaksi kirsikoita tai viinirypäleitä, juotavaksi valkoviiniä tai cavaa, mikäli juomat saadaan pidettyä kylminä. Kana ja kirsikat tulee varmaan siitä, että nuorina aikuisina tehtiin likkakavereiden kanssa eväsretki jossa näitä oli, ja sen jälkeen ne on kuulunut omiin piknikeihini aina.