Siirry pääsisältöön

Elämäntapa


Pikkukaupunkilainen elämäntapa on ihan oma juttunsa. Pääkaupunkiseudun kasvattina en ole vieläkään saanut tarpeekseni määrätynlaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteesta mikä täällä vallitsee. Se ei tarkoita sitä, että täällä kaikki olisivat kavereita keskenään; eihän tämä sentään paratiisi ole. Täällä esiintyy kaikki samat ihmistyypit kuin missä tahansa muuallakin. Polkupyöriä varastetaan, juorutaan, on mielenterveys- ja päihdeongelmia, kaupungin talous sakkaa ja niin edelleen. Mutta vaikka ei tuntisi jotakuta nimeltä, niin kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Tietenkin taas puhun Tammisaaresta, mutta Karjaalla ja muissa kylissä on taatusti sama juttu.

Täällä ollaan vähän vanhanaikaisia. 11 vuotta sitten tänne muuttaessani se oli ihan viehättävää, enää ei niinkään. Silloin tehtiin Tammiharjussa vielä raportit käsin, kun edellisessä työpaikassani Kellokosken sairaalassa oli tietokoneet täydessä käytössä. Nyt on kyllä se asia otettu kiinni. Kun nyt opiskelen markkinointia some-painotuksella, olen saanut huomata, että täältä puuttuu edelleen markkinointiajattelu, monella yrityksellä ei ole edes fb-sivua saati kotisivuja. Siinä jää kyllä äkkiä jalkoihin tänä päivänä, koska somenäkyvyys on paljon tehokkaampi ja halvempi tapa markkinoida kuin lehdet tai paperimainokset. Itsekään en enää lue sanomalehtiä kuin netissä ja paperimainokset pistän suoraan kierrätykseen.

Täällä ollaan myös vähän ”manana” eli hitaanpuoleisia. Pk-seudun työkulttuuriin tottuneena hitaampi tahti oli aikoinaan ihanaa mutta olihan siinä totuttelemista. Ystävällisyys menee täällä tehokkuuden edelle vieläkin. Mulla meni monta vuotta totutella pois kärsimättömyydestä ja kireydestä. Nykyisin hesalaiset tunnistaa turistikauden alussa aina siitä kireydestä, mikä oli minullekin tyypillistä aikoinaan. Kiukuttelevat kaupan jonossa ihan mitättömistä asioista. Eihän täällä tietenkään ole samanlaisia valikoimia kuin pääkaupungissa, riittävän hyvät kuitenkin. Täällä osa porukasta toivoisi tänne Prismat ja Cittarit, mutta alueen asukasluku ei siihen onneksi riitä. Sellainen tappaisi takuuvarmasti kaikki ihanat pikkupuodit.




Se mikä täällä hyödykkeiden hinnoissa menetetään, saadaan takaisin pk-seutua edullisemmilla asumisen hinnoilla. Täällä on halvempaa käydä ravintolassa syömässä ja juomassa, täällä on halvempi vuokrata asunto ja niitä on hyvin tarjolla. Lisäksi täällä on mahdollisuus löytää ainutlaatuisia asuntoja, kuten Vanhassa kaupungissa olevia, satoja vuosia vanhoja. Niiden ostohinnat ovat korkeat mutta näkyy niitä vuokramarkkinoillakin. Oman asunnon tai talon ostaminen on täällä myös helpompaa ja halvempaa kuin pk-seudulla; valitettavasti se pätee myös toiseen suuntaan eli myyntihinnat ovat laskeneet.  Monet valitsevat myös ostaa tai vuokrata täältä vapaa-ajan asunnon, johon voivat vetäytyä hektisen työviikon jälkeen rauhoittumaan. Ja kesämökkejähän alueella on tuhansia. Ormnäsin leirintäalueella näkyy olevan vaunuja myös koko talven läpi, ja onnistuuhan sekin nykytekniikalla kun on sähkötolpat. Tammisaareen voi siis tulla vuoden ympäri, talvea kun ei kuitenkaan tässä maassa pakoon pääse.    

Kommentit

  1. Somenäkyvyys on kyllä tosiaan tärkeää nykypäivänä. Meidän yrityksellä on haaveena myös led valotaulu jonnekin päin kaupunkia. Paperimainoksia emme oikeastaan tee enää. Kaikki lähinnä ovat siis somessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne