Elämäntapa

Pikkukaupunkilainen elämäntapa on ihan oma juttunsa. Pääkaupunkiseudun kasvattina en ole vieläkään saanut tarpeekseni määrätynlaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteesta mikä täällä vallitsee. Se ei tarkoita sitä, että täällä kaikki olisivat kavereita keskenään; eihän tämä sentään paratiisi ole. Täällä esiintyy kaikki samat ihmistyypit kuin missä tahansa muuallakin. Polkupyöriä varastetaan, juorutaan, on mielenterveys- ja päihdeongelmia, kaupungin talous sakkaa ja niin edelleen. Mutta vaikka ei tuntisi jotakuta nimeltä, niin kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Tietenkin taas puhun Tammisaaresta, mutta Karjaalla ja muissa kylissä on taatusti sama juttu.

Täällä ollaan vähän vanhanaikaisia. 11 vuotta sitten tänne muuttaessani se oli ihan viehättävää, enää ei niinkään. Silloin tehtiin Tammiharjussa vielä raportit käsin, kun edellisessä työpaikassani Kellokosken sairaalassa oli tietokoneet täydessä käytössä. Nyt on kyllä se asia otettu kiinni. Kun nyt opiskelen markkinointia some-painotuksella, olen saanut huomata, että täältä puuttuu edelleen markkinointiajattelu, monella yrityksellä ei ole edes fb-sivua saati kotisivuja. Siinä jää kyllä äkkiä jalkoihin tänä päivänä, koska somenäkyvyys on paljon tehokkaampi ja halvempi tapa markkinoida kuin lehdet tai paperimainokset. Itsekään en enää lue sanomalehtiä kuin netissä ja paperimainokset pistän suoraan kierrätykseen.

Täällä ollaan myös vähän ”manana” eli hitaanpuoleisia. Pk-seudun työkulttuuriin tottuneena hitaampi tahti oli aikoinaan ihanaa mutta olihan siinä totuttelemista. Ystävällisyys menee täällä tehokkuuden edelle vieläkin. Mulla meni monta vuotta totutella pois kärsimättömyydestä ja kireydestä. Nykyisin hesalaiset tunnistaa turistikauden alussa aina siitä kireydestä, mikä oli minullekin tyypillistä aikoinaan. Kiukuttelevat kaupan jonossa ihan mitättömistä asioista. Eihän täällä tietenkään ole samanlaisia valikoimia kuin pääkaupungissa, riittävän hyvät kuitenkin. Täällä osa porukasta toivoisi tänne Prismat ja Cittarit, mutta alueen asukasluku ei siihen onneksi riitä. Sellainen tappaisi takuuvarmasti kaikki ihanat pikkupuodit.

Se mikä täällä hyödykkeiden hinnoissa menetetään, saadaan takaisin pk-seutua edullisemmilla asumisen hinnoilla. Täällä on halvempaa käydä ravintolassa syömässä ja juomassa, täällä on halvempi vuokrata asunto ja niitä on hyvin tarjolla. Lisäksi täällä on mahdollisuus löytää ainutlaatuisia asuntoja, kuten Vanhassa kaupungissa olevia, satoja vuosia vanhoja. Niiden ostohinnat ovat korkeat mutta näkyy niitä vuokramarkkinoillakin. Oman asunnon tai talon ostaminen on täällä myös helpompaa ja halvempaa kuin pk-seudulla; valitettavasti se pätee myös toiseen suuntaan eli myyntihinnat ovat laskeneet.  Monet valitsevat myös ostaa tai vuokrata täältä vapaa-ajan asunnon, johon voivat vetäytyä hektisen työviikon jälkeen rauhoittumaan. Ja kesämökkejähän alueella on tuhansia. Ormnäsin leirintäalueella näkyy olevan vaunuja myös koko talven läpi, ja onnistuuhan sekin nykytekniikalla kun on sähkötolpat. Tammisaareen voi siis tulla vuoden ympäri, talvea kun ei kuitenkaan tässä maassa pakoon pääse.