Kesäretkellä kotikaupungissa

Tässä alkukesän päivänä muutamana hyppäsin autoon ja ajelin Bromarvin suuntaan. Ajoin harvinaisempaa reittiä Prästkullan kautta ja tapani mukaan annoin itseni eksyä pikkuteille. Malmåsan ohi ajaessa veti suuta hymyyn kun muistin viimevuotisen Prästkullarevyyn. Miten voikaan olla näin kaunista maisemaa aivan kotikonnuilla! Hakematta tuli mieleen laulun sanat ”Hiljainen on kylätie…” taisi olla Katri-Helenaa. Ajoin valtavien tonttien ohi kapeaa ja mutkaista, ylös ja alas kumpuilevaa tietä, jonka varrella oli valtavia tontteja ja taloja. Suurin osa niistä oli hyvin hoidettuja, jotkut eivät niinkään. Tuo hylätyn näköinen talo kuuluu ehkä vanhukselle, joka ei enää voi asua kotitalossaan? Tai ehkä se on jonkun perheen kesätalo, eivätkä he vielä ole ehtineet kesäkotiinsa? Ajoin Nitlaxin suuntaan ja päädyin maatilalle, jossa pitkäkarvaiset lehmät laidunsivat aidan takana. Siinä käänsin autoni ja ajoin takaisin- joutuakseni toisen kerran tielle jonka yleinen osuus päättyi.  Asutus oli harvaa. Ajattelin kateellisena, että joillakuilla on tosiaan onni asua tällaisessa maisemassa. Saman tien ajattelin, miten pitkä matka sieltä on kaupoille ja miten sietämätöntä mahtaa olla talvella, kun lumi kapeuttaa jo muutenkin kapean tien eikä reitti taatusti ole kovin korkealla aurausjärjestyksessä…

Löysin oikean tien ja ajoin Prästkullan kartanon ohi. En muistanut että sellainenkin on, mutta sen juuret ulottuvat 1400-luvulle. Näillä seuduin on asuttu jo rautakaudella. Tien vieressä oli molemmin puolin näyttävä puurivistö mutta en tunnistanut puulajia. Ajoin Tenholan kylän tuntumaan, joka on jo hieman tiheämmin asuttu ja lopulta löysin Bromarvin tien. Sekin kumpuilee kauniisti ja kulkee osittain aivan meren tuntumassa.  Bromarvin kylässä on tapahtunut isoja muutoksia sitten viime käyntini. Vielä toimii vanha kahvila, jonka terassilla olen perinteisesti juonut limun täällä käydessä. Näin kesäkuun alussa väkeä on vain vähän liikkeellä, viereisessä pöydässä kuuluu olevan paikallisia. Mutta vierassatama on uusi ja hieno, siellä on kesäkahvila Tre Troll (Kolme Peikkoa) tyyliä moderni ja puukojuja, jossa paikalliset tuottajat voivat myydä tuotteitaan toripäivinä. Keskellä kylää on avannut myös B&B Theodors jossa on ravintola ja joka toimii ympäri vuoden. Hieno juttu! Kävin Bromarvin kirkon hautausmaalla tervehtimässä menneitä sukupolvia. Hautabongaus on yksi harrastuksistani. Koluan aina kaikki hautuumaat joiden ohi satun kulkemaan. Täällä en löytänyt muuta tuttua kuin samoja sukunimiä monen tuntemani ihmisen kanssa; ehkä ovat sukua, ehkä eivät. Paluumatkalla kohtasin hirven. Onneksi eläin oli metsässä tien vieressä eikä auton nokan edessä kuten viime syksynä kerran kävi. Täälläpäin ajaessa pitää muistaa, että hirvieläimiä on joka paikassa ja etenkin kauriit ovat lisääntyneet valtavasti. Tammisaareen päästyä huomasin, että kesän iltatori on alkanut (aina tiistaisin). Kävin syömässä makkarakojun toiseksi viimeisen grillimakkaran ja ostin litran kesän ensimmäisiä uusia perunoita. Siitä iltapala sinappisillin ja saaristolaisleivän kera.

Linkki: visitraasepori.fi