Pikkukaupunkiblues

Kohde kartalla Reitin pituus: kaksi polkua, Masuunilammen luontopolku 0,7 km ja Pienen Masuuninjärven polku 1,1 km. Lisäksi lasten puuharetki-polku, merkitty haamun silmäparilla.  Tulipaikka: ei, ei myöskään penkkejä Esteetön: ei . Jyrkkiä rappusia, kallioita, nousuja ja laskuja, luokitus keskivaativa Saapuminen autolla: Vanhan masuunin P-paikka Tullimäentiellä Saapuminen bussilla: Taalintehtaalle on bussiyhteys  Kukapa uskoisi, että Kemiönsaaren alueella ja saarissa on yli 20 luontopolkua? Ja pienen pienessä Taalintehtaan kylässä niitä on neljä? Ja että iso ja pieni Masuuninjärvi sijaitsevat kylän ihan välittömässä läheisyydessä? Tänään kävelin nämä helmet ja päätin että ensi kerralla vedän pisimmän mukaan reppu pykälässä. Tänään oli tavoitteena lähinnä selvittää missä nämä polut ovat koska yleeensä en koskaan löydä minnekään, suuntavaisto on nolla ja kartanlukutaito samoin. Puhelimessa joko näyttö tai kartta on liian pieni. Polkujen tallustelijana olen myös huoleton ja poikk...

 Tammisaaresta on tällä hetkellä lomakelit kaukana. Sataa, tuulee ja asteita on 12. Mitäs täällä sitten voi lomallansa tehdä?  Täällä kotona voi aina lukea kirjaa, katsoa joku tv-sarja läpi, siivota ja pyykätä. Tai kirjoittaa blogia. Mutta jos on täällä reissun päällä? Villapaita ja sateenvarjo tulevat tarpeeseen. Mennä kahvilaan ja ottaa vaikka katkarapuleipä ja cappuchino. Torin ympärillä on kolme vaihtoehtoa: Carl de Mumma, Helene Schjerfbeck ja Cafferie. Wiboxin pikkukahvila on kävelykadun poikkikadulla noin sadan metrin päässä. Kirjaston osoite on Raaseporintie 8. Siellä on lukusali, taidenäyttely ja osan viikkoa vegetaarinen ravintola Rastachef. Lainata voi nykyisin ilmeisesti minkä tahansa kirjaston kortilla tai ainakin Uudenmaan jonkun kirjaston kortilla.  Mennä leffaan. Tammisaaressa torin lähettyvillä toimii Suomen vanhin elokuvateatteri Bio Forum, jossa on myös päivänäytöksiä. Karjaalla on Bio Pallas.  Retkihenkisille makkaranpaisto laavulla tai kodassa on...

Elokuun lopussa viime vuonna sain viimeinkin toteutukseen kauan suunnitellun Malmbackan miilukylävierailun. Niin se vaan on, että Suomen kesä on niin lyhyt, että se hujahtaa ohi tuosta vaan. Vaikka suunniteltu, voi aina sattua sellaista että ne eivät toteudu. Osa kesästä menee aina töissäkin. Ja kumma kyllä, pitkä talvikin hurahti uuteen kevääseen ennen kuin ehti edes tätä reissua kirjoittaa.   Kylä sijaitsee Raaseporin Snappertunassa läntisellä Uudellamaalla noin 15 km sivuun Karjaalta ja Tammisaaresta. Paikka on uniikki ja luotu mahdollisimman tarkasti vastaamaan aitoa entisajan miilunpolttopaikkaa. Yövytään maalattiaisissa turvemajoissa, sähköä ei ole. Sen sijaan erittäin tunnelmalliset sisätakat ja myrskylyhdyt. Makuupritsit ovat kapeita, koska miilunpolttajilla ei ollut varaa nukkua öitänsä kun piti polttoa vahtia. Samasta syystä ovet ovat irralliset ja liian lyhyet aukkoonsa. Majasta käsin saattoi seurata että miilu savuttaa oikein.  Aina syyskuun toisena viikonloppuna a...

Vaikka Tammisaari on meren äärellä, majakkaa täällä ei ole. Lähettyvillä on Hangossa Bengtskär, Jussarön viereisellä saarella on ja Russarössä on. Jussarön majakalle ei ole pääsyä ja Russarö on Puolustusvoimien aluetta. Sinne on järjestetty rajatusti turistiretkiä mutta tänä kesänä 2024 retkiä ei ole, harjoituksia on ilmeisesti sen verran paljon. Nyt kesällä 2025 en löytänyt mitään tietoja Russaröstä ylipäänsä. Bengtskär on turistikäytössä ja siellä olen käynytkin. Aikaa on tosin kulunut niin paljon, että blogia varten pitäisi tehdä uusi käynti. Sinne on viime vuosina kehittynyt suuri haahkakanta, ja ne pesivät siellä valtoimenaan. Ihmisiä ne eivät pelkää, vaan pesivät ihmisten ansiosta merikotkilta turvassa. Sinne järjestetään haahkaretkiä alkukesästä. Kuva: Patrick Bagge Mutta nyt kävin Rauman edustalla Kylmäpihajan majakalla. Se vei sydämeni täysin! Nuorimpien majakoidemme joukkoon kuuluvan majakan loisto syttyi ensimmäistä kertaa 31.12 2053 klo 20.00. Torniin on alun alkaen rakenne...

Suomi on jääkausien muovaama. Asiantuntijoilla on vaikka mitä nimikkeitä erilaisille maaston- ja kallioiden muodoille. Eräs sellainen on siirtolohkare. Vaikka yleisin kova peruskivemme on graniitti, siitäkin muodostuneet kalliot muuttavat yhä muotoaan ja kehitys jatkuu. Peruskalliosta lohkeaa  kiviainesta tai voi syntyä halkeamia. Voi syntyä luolia, tai sitten lohjennut kivi peittää jonkun vanhan luolan aukon niin että sinne ei enää pääse. Eroosio kuluttaa kalliotamme. Ihminen rakentaa ja räjäyttää kallioita. Jäämassojen hankaamisen tuloksia ovat rannikon silokalliot. Suomessa on jopa muinaisia tulivuoria. Sulamisvesien vetäytymisen merkkeinä on muinaisrantoja eli pirunpeltoja. Kaikille näille maaston muodoille on omat etsijänsä, bongarinsa ja yhdistyksensä.  Esi-isillemme luonto oli elävä: oli peikkoja, henkiä, noitia, menninkäisiä ja muita nykyisin taruolennoiksi tiedettyjä olioita. Joistakin lohkareista on totta totisesti havaittavissa kasvoja. Niistä kerrottiin tarinoita j...

Raaseporissa, Snappertunassa, on varsin omaleimainen elämyskohde: Malmbackan miilukylä. Parin kilsan poikkeama Vanhasta Kuninkaantiestä, 15 km Tammisaaresta ja noin sama Karjaalta. Siellä voi yöpyä omatoimisesti viehättävissä kodissa, joissa on lampaannahkavällyt. Mukavuuksia ei ole ja ruoan laitat avotulella. Hakkaat halot itsellesi ja myös seuraavalle valmiiksi. Suunnittelet omat ruokasi ja miten ne valmistat retkityylisesti. Miten mielenkiintoista! Eikä ekologisempaa matkailua olekaan, koska täällä on perinteiset ulkohuussit ja kantovesi kaivosta. Retkeilystä homma eroaa vain sillä, että autolla voi ajaa perille asti, joten tarvikkeita ja ruokaa ei tarvitse kantaa minkään vertaa. Alueella on myös pieni luontopolku, joka taitaa olla maksullinen.   Snappertunan kylä on vanhaa kulttuuriseutua, jossa on asuttu satoja vuosia. Siitä on todisteena Raaseporin linnanrauniot, jotka sieltä ovat vain muutamien kilometrien päässä. Miilunpoltolla valmistettiin hiiltä rautaruukkien tarpei...

Pandemia kuritti ravintoloita täälläkin ja se näkyy ruokalistoissa edelleen. Mutta ainoa ketjuravintola Tammisaaressa on Kotipizza! Kaikki muut yksityisyrittäjillä. Aika niukat on listat mutta ilokseni voin esitellä muutamia uusia, jotka ovat nopeasti vakiinnuttaneet paikkansa kaupunkimme tarjonnassa. Ja onneksi tärkeimmät entisetkin ovat jäljellä.  Heittämällä kärkeen omassa rankingissa: EKTA-panimoravintola-gastropub. En ole oluen ystävä mutta omia merkkejään tekevät. Kun haluan lasin hyvää viiniä, kerron tiskillä mitä haen ja saan juuri sellaisen. Bistrotyyppinen ruokatarjonta ei ole pettänyt kertaakaan- paitsi että menekki on kesällä kovempi kuin tarjonta. Viinilasillisen hinta tuplasti sen mitä huono/keskinkertainen lasillinen missä muualla tahansa. Mutta sen maksaa mielellään kun tietää etä viinit ovat sommellierin valitsemia. Paikka järjestää myös teemailtoja. Vanhassa Nordean pankkisalissa torin ja Chappen tuntumassa. Auki koko vuoden mutta talvisin vain osan viikkoa. Aivan...