Siirry pääsisältöön

Johan nyt on markkinat!


Tammisaaren perinteiset syysmarkkinat alkavat huomisaamuna ja jatkuvat lauantaihin. Nämä olivat
ensimmäiset tosimarkkinat missä olen kuunaan käynyt noin kymmenen vuotta sitten. Niistä on jo tullut tapa, vakio, kuten niin monelle muullekin. Jo juhannuksen jälkeen pitää alkaa markkinoita odottelemaan! Monille paikalliselle se on ainoa kerta vuodessa tavata joitakin tuttujaan, nimittäin Santa Fe:n olutteltassa.
Itse saan kymmenessä minuutissa menemään hirveät rahat juustoihin, makkaroihin ja kaikkeen sellaiseen, jota ei ihan joka päivä kaupungistamme saa. Tiedän nimittäin jo missä kukin myyjä asemaansa pitää. Sitten pitää syödä jotain joka teltasta missä ruokaa tarjoillaan. Ei toki kaikkea ensimmäisellä kerralla mutta markkinoilla kuuluukin käydä monta kertaa.

Sinkkuvuosinani tapasin markkinoita edeltävä iltana kaupungin baareissa markkinamyyjiä, joista monet ovat tulleet ulkomailta. Se oli hieno tilaisuus vaihtaa kuulumiset kokonaan eri piireistä tulevien ihmisten kansa; tosin monet myyjät ovat käyneet täällä jo vuosia. Pohjalaisia mattomyyjiä, ahvenanmaalaisia omena- ja kalasäilykemyyjiä, hollantilaisia juustokauppiaita vain muutaman mainitakseni.  Nykyajan nettikauppameiningin vastapainoksi tuntuu hyvältä tehdä välillä kauppaa ihan elävän myyjän kanssa ja mahdollisesti tinkiä tuotteen hinnasta hieman… Kaikilla tuntuu olevan omat lempituotteensa, joita he ostavat vain ja ainoastaan markkinolta. Jollekulle se on polypussit, toiselle lohi-juustosäilyke- se on muuten törkeän hyvää…

Markkinoiden yhteydessä on perinteisesti myös Sariolan Tivoli. Maailmanpyörä on se laite, mihin tämän ikäinen henkilö enää uskaltautuu. Mutta sieltä aukeaakin hieno maisema Tammisaaren saaristoon ja eritoten auringonlaskun aikaan elämys on maksun arvoinen. 
Jos nyt ei jostain syystä ehdi syysmarkkinoille, niin joulun alla on joulumarkkinat, tosin pienemmät mutta moni tuttu myyjä löytyy sieltäkin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…