Siirry pääsisältöön

Kaksi kieltä


Raasepori, kuten suuri osa rannikkoseudusta on vahvasti ruotsinkielistä aluetta. Asukkaista suomenkielisiä on noin 30 prosenttia ja ruotsinkielisiä yli 60 prosenttia. Muita kieliä äidinkielenään puhuvia on noin 4,5 prosenttia. Raasepori on alueeltaan Suomen laajimpia kaupunkeja ulottuen Inkoon rajalta Bromarviin ja Lohjan ja Hangon väliin. Kielellisesti Pohja lienee suomenkielisin kun taas Bromarvissa ruotsinkielisiä on lähes sata prosenttia. Tammisaaressa ruotsinkielisiä on yli 80 prosenttia.

Opiskelin Tammisaaressa mielisairaanhoitajaksi ruotsiksi 80-luvun lopussa ja silloin opin kielen aika hyvin. Vaikka oli hyvät arvosanat koulusta, niin ei kouluruotsilla (tai koulusuomellakaan) pitkälle pötkitä. Parhaiten vieraan kielen oppii vain käyttämällä sitä aktiivisesti. Sitten olin täältä pois 21 vuotta ja olin unohtanut kaiken. Kun tulin Tammiharjuun töihin, ilmoitin ylimielisesti antavani raportin ruotsiksi puolen vuoden päästä. Siihen meni lopulta 9 vuotta, mistä eräs työkaverini kuittailee vieläkin… (kaikella ystävyydellä). Se ei siis ollutkaan niin helppoa. Ponnistus se on yhä vieläkin eikä se ole tunnekieli, mutta selviän jos en virheettömästi niin ainakin jossain määrin sujuvasti. Nykyisin tuntuu oudolta, kun muualla Suomessa liikkuessa ei kuulekaan ruotsia ympäristössä kuten täällä.  

Tammisaaressa väestön kielitaito molempien kotimaisten suhteen vaihtelee täysin kaksikielisestä täysin ummikkoon. Että mä kadehdin niitä, jotka osaavat molemmat kielet täydellisesti! Se tosin edellyttää kaksikielistä kotia, missä vanhemmat aivan alusta alkaen puhuvat omaa äidinkieltään lapselleen. Kun sellaiselta henkilöltä kysyy äidinkieltä, he vastaavat yleensä kertomalla kummankielisen koulun ovat käyneet. Hyvän ruotsin kielen taidon omaavat myös ne suomenkieliset, jotka ovat täällä kasvaneet ja oppineet ruotsin pihalla ja kavereilta. Muilla onkin sitten vaikeampaa.
Itse kuulun siihen kategoriaan, että selviän ruotsiksi mutta en käytä sitä aktiivisesti, vain silloin kun on pakko. Ymmärrän 95 prosenttisesti aina, mutta on tilanteita, joissa moni ihminen puhuu yhtä aikaa, on ehkä murteellista ja oma keskittyminen ei riitä. Silloin putoan kyydistä. Asiakkaana puhun aina suomea, töissä pyrin käyttämään asiakkaan omaa äidinkieltä. Erityisesti puhelimessa on vaikeampi puhua vierasta kieltä kun ei näe toisen kasvoja ja ilmeitä. Usein menee niin, että puhutaan sitä kieltä mitä jompikumpi osaa paremmin. Tässä on ero moniin paikkakuntiin nähden. Kun Tammisaaressa oletusarvoisesti puhutaan ruotsia ensikohtaamisessa, hankolaiset kysyvät kummalla kielellä mennään ja porvoolaiset menevät suomi edellä.

Sosiaalisesti kielitaito täällä merkitseekin sitten enemmän. Jos suomenkielisenä ei edes ymmärrä ruotsia, jää melkoisesti ulos piireistä. Kun ymmärtää ruotsia, voi kommunikoida siten että toinen puhuu ruotsia ja itse puhuu suomea. Kumpikaan ei tee virheitä ja molemmat ymmärtävät toisensa. Itse kuulen jokaisen kielivirheeni ja jähmetyn sitten siihen. Muualla Raaseporissa puhutaan enemmän suomea kuin Tammisaaressa. Täällä törmää joskus ruotsin kielen ylivaltaan, ihmiset eivät yksinkertaisesti muista että noin 95 prosenttia suomalaisista ei puhu äidinkielenään ruotsia ja että Suomea riittää tuhat kilometriä ylös ja 400 itään Tammisaaresta katsottuna. Ja onhan olemassa vielä kolmas kotimainen, nimittäin saami ja sen eri muodot.

Jokaisella suomalaisella on oikeus puhua omaa äidinkieltään ja saada palvelut omalla äidinkielellä. Tosin esim. Kajaanissa tuskin saa palvelua ruotsiksi mutta eipä saa aina Tammisaaressakaan suomeksi. Olen ollut kerran lääkärissä englanniksi. Pidän mahdollisena, että Tammisaaren tunnettuus, menestys bisnesrintamalla ja työvoiman saatavuus olisi parempi, jos täällä laajennettaisiin kaksikielisyyden astetta. Erityisesti lääkäreitä on tänne vaikea saada.  Kaksikielisyys on rikkaus, ei uhka.     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…