Siirry pääsisältöön

Kesän töitä ja kesätöitä


Asuimme ennen talossa, jossa oli iso piha. Jo lopputalvesta kesän kaipuu oli niin kova, että vuodesta toiseen yritin esikasvattaa erilaisia siemeniä ja kukkasipuleita niin että pieni asunto oli täynnä istutuksia. Onnistumisprosentti oli usein vaatimaton, mutta kun joku kasvi joskus selvisi mustasta peukalostani, ilo oli sitä suurempi. Pikkuhiljaa oli sitten annettava periksi vaativampien lajien kohdalla ja tyydyttävä muutamaan takuuvarmaan lajiin, kuten krassi, kehäkukka ja hajuherne. Erityisesti suren japaninverivaahteraa, jota vaalin kuin kukkaa kämmenellä mutta joka ei sitten kestänyt kevätviimaa eräänä keväänä. Sain kuitenkin pitää sen kolmisen vuotta elämässäni. Kun viime syksynä muutimme kerrostaloon, niin vanhalle pihalle jäi istuttamani valkoinen alppiruusu, enoni pihasta siirretty pioni- joka kukki aivan upeasti vaikka sanotaan että se loukkaantuu helposti siirrettäessä- ja tädiltäni saatu mongolianvaahtera. Ja monta muuta pensasta ja paljon tulppaaneja. Piha täynnä muistoja. Sinä keväänä, kun tontin aita vaihdettiin, peurat tulivat ja söivät elämäni hienoimmat papukaijatulppaanit. Ja talo seisoo 800 metriä Tammisaaren torilta, Ramsholmenin puiston vieressä. Siellä oli pihalla oravia, öisin näki kauriita, supeja ja kerran näin miten mäyrä meni naapurin pihalle. Ainoa mitä ei pihalla näkynyt oli siili, vaikka kerran tein lehtipesänkin kompostin taakse houkutellakseni sinne tuhisevan siilin. Entisestä talostani en kuitenkaan jää kaipaamaan haravointia, lumenluontia, ikuista kitkemistä ja asuntolainaa.

Tänä keväänä laitoin vanhasta tottumuksesta tulemaan kehäkukkia, auringonkukkia ja hajuherneitä. Kehäkukansiemenet mätänivät kun kastelin liikaa mutta hajuherneestä lähti melkein kaikki siemenet kasvuun. Auringonkukansiemenistä joutui suurin osa epähuomiossa roskiin. Ja orvokkeja pitää ostaa paljon -niitä ei voi olla liikaa- ihania värejä on vaikka millä mitalla! Lasitetusta parvekkeesta on se hyöty, että hennot taimet ovat suojassa kevätviimalta ja lasitus suojaa satunnaisilta alkukevään pakkasöiltä. Tietenkin unohdin tälle kesälle osuvan parvekeremontin, joten nyt vaatimattomat istutukseni komistavat kerrostalopihaa.

Pikkukaupungissakin pitää tehdä työtä tullakseen toimeen. Olen ammatissani joutunut valtavan organisaatiomuutoksen eteen ja sitä kautta päätynyt opiskelemaan toista alaa näin tukevassa iässä. Olen ratkaissut asian keikkatyöllä, jota alallani (hoito) on tänä päivänä enemmän kuin tehdä ehtii. Näihin asioihin liittyy suuria huolenaiheita. Ensinnäkin pikkukaupungin talous kärsii kun työpaikat vähenevät, asuntojen hinnat laskevat, monille tulee eteen muutto työn perässä muualle, perheet pitävät kyläkoulut pystyssä mutta nekin kuolevat jos perheet muuttavat pois. Kaupungin verotulot vähenevät sitä mukaa. On jo syntynyt noidankehä, joka asettaa suuria haasteita tulevaisuudelle. Täältä käy moni töissä muualla jo nyt mutta se edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä. Tämäkin kaupunki on joutunut säästämään vanhustenhoidosta; psykiatriasta ja päihdehuollosta ei ole jäljellä kuin avohoito. Näiden asioiden suhteen kaupunki on samassa asemassa kuin kaksi kolmasosaa Suomen kunnista.

Mutta nämä ongelmat tuntuvat kaukaisilta kun katsoo miten ihanasti aurinko laskee mereen myöhäisillan pyörälenkillä rantaa pitkin. Nyt on kesä ja oikeus nauttia lämmöstä ja vehreydestä, surra voi sitten myöhemmin kun on sen aika.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne