Siirry pääsisältöön

Kesän töitä ja kesätöitä


Asuimme ennen talossa, jossa oli iso piha. Jo lopputalvesta kesän kaipuu oli niin kova, että vuodesta toiseen yritin esikasvattaa erilaisia siemeniä ja kukkasipuleita niin että pieni asunto oli täynnä istutuksia. Onnistumisprosentti oli usein vaatimaton, mutta kun joku kasvi joskus selvisi mustasta peukalostani, ilo oli sitä suurempi. Pikkuhiljaa oli sitten annettava periksi vaativampien lajien kohdalla ja tyydyttävä muutamaan takuuvarmaan lajiin, kuten krassi, kehäkukka ja hajuherne. Erityisesti suren japaninverivaahteraa, jota vaalin kuin kukkaa kämmenellä mutta joka ei sitten kestänyt kevätviimaa eräänä keväänä. Sain kuitenkin pitää sen kolmisen vuotta elämässäni. Kun viime syksynä muutimme kerrostaloon, niin vanhalle pihalle jäi istuttamani valkoinen alppiruusu, enoni pihasta siirretty pioni- joka kukki aivan upeasti vaikka sanotaan että se loukkaantuu helposti siirrettäessä- ja tädiltäni saatu mongolianvaahtera. Ja monta muuta pensasta ja paljon tulppaaneja. Piha täynnä muistoja. Sinä keväänä, kun tontin aita vaihdettiin, peurat tulivat ja söivät elämäni hienoimmat papukaijatulppaanit. Ja talo seisoo 800 metriä Tammisaaren torilta, Ramsholmenin puiston vieressä. Siellä oli pihalla oravia, öisin näki kauriita, supeja ja kerran näin miten mäyrä meni naapurin pihalle. Ainoa mitä ei pihalla näkynyt oli siili, vaikka kerran tein lehtipesänkin kompostin taakse houkutellakseni sinne tuhisevan siilin. Entisestä talostani en kuitenkaan jää kaipaamaan haravointia, lumenluontia, ikuista kitkemistä ja asuntolainaa.

Tänä keväänä laitoin vanhasta tottumuksesta tulemaan kehäkukkia, auringonkukkia ja hajuherneitä. Kehäkukansiemenet mätänivät kun kastelin liikaa mutta hajuherneestä lähti melkein kaikki siemenet kasvuun. Auringonkukansiemenistä joutui suurin osa epähuomiossa roskiin. Ja orvokkeja pitää ostaa paljon -niitä ei voi olla liikaa- ihania värejä on vaikka millä mitalla! Lasitetusta parvekkeesta on se hyöty, että hennot taimet ovat suojassa kevätviimalta ja lasitus suojaa satunnaisilta alkukevään pakkasöiltä. Tietenkin unohdin tälle kesälle osuvan parvekeremontin, joten nyt vaatimattomat istutukseni komistavat kerrostalopihaa.

Pikkukaupungissakin pitää tehdä työtä tullakseen toimeen. Olen ammatissani joutunut valtavan organisaatiomuutoksen eteen ja sitä kautta päätynyt opiskelemaan toista alaa näin tukevassa iässä. Olen ratkaissut asian keikkatyöllä, jota alallani (hoito) on tänä päivänä enemmän kuin tehdä ehtii. Näihin asioihin liittyy suuria huolenaiheita. Ensinnäkin pikkukaupungin talous kärsii kun työpaikat vähenevät, asuntojen hinnat laskevat, monille tulee eteen muutto työn perässä muualle, perheet pitävät kyläkoulut pystyssä mutta nekin kuolevat jos perheet muuttavat pois. Kaupungin verotulot vähenevät sitä mukaa. On jo syntynyt noidankehä, joka asettaa suuria haasteita tulevaisuudelle. Täältä käy moni töissä muualla jo nyt mutta se edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä. Tämäkin kaupunki on joutunut säästämään vanhustenhoidosta; psykiatriasta ja päihdehuollosta ei ole jäljellä kuin avohoito. Näiden asioiden suhteen kaupunki on samassa asemassa kuin kaksi kolmasosaa Suomen kunnista.

Mutta nämä ongelmat tuntuvat kaukaisilta kun katsoo miten ihanasti aurinko laskee mereen myöhäisillan pyörälenkillä rantaa pitkin. Nyt on kesä ja oikeus nauttia lämmöstä ja vehreydestä, surra voi sitten myöhemmin kun on sen aika.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…