Kissanpäiviä:Vili

Minun (meidän) kissan nimi on Vili, 9 v. Tavallinen raidallinen eurooppalainen maatiainen, hienosti sanottuna turkin väriä sanotaan kai tabbyksi. Mulla on aina ollut kissa enkä osaisi elää ilman. Kaikki kissat ovat olleet omia persoonallisuuksiaan mutta kaikilla on ollut yhteinen piirre, nimittäin kissan suunnaton itsekkyys ja mukavuudenhalu.

Vili ulkoili monta vuotta vapaana kun asuin sellaisissa asunnoissa, mistä pääsi suoraan ulos. Nyt kun ollaan asuttu kerrostalossa ihan keskustassa vuosi, niin sen vapauden päivät ovat ohi. Ja sen huomaa. Riiviö inhoaa mennä vatiin asioilleen ja osoittaa sen selvääkin selvemmin. Jostain syystä se ei ole koskaan raapinut hiekkaa tarpeidensa päälle, vaan raaputtanut vadin reunoja silloin kun se ennen satunnaisesti joutui käymään vadissa. Nykyisin se suorastaan paukuttaa, lyö kovaa kynsiotteella vadin reunoja minuuttikaupalla ja varsinkin öisin. Suosituin ajankohta on kahden ja puoli viiden välillä yöllä… Ja se haju…

Sinkkuvuosien jälkeen riiviön käytös on vain pahentunut. Ennen se antoi nukkua yöt. Nykyisin se mesoo yökaudet ja heitelee herätyskelloa lattialle.  Monta kertaa saa kontata puoliunisena etsimässä irronnutta patteria sängyn alta. Harmilta tosin välttyy jos muistaa laittaa kellon yöpöydän laatikkoon. Öisin esiintyy myös eriasteisia äänimerkkejä aivan vienosta nau´unnasta todella kovaan mouruamiseen, joka tosin tarkoittaa että ”mulla on hätä, tule äkkiä siivoamaan vati tai mä teen lattialle!” Kissahan ei mene kuin puhtaaseen astiaan. Siksi meillä on kolme.
Muita isäntäväen herätystapoja on sängyn reunojen, maton ja ovien raapiminen vimmatusti ja kovalla metelillä. Joskus se herättää nukkujan tukasta repimällä. Se sattuu! Ja kun se on saanut isäntäväen hereille, se kehrää muina kissoina itseensä tyytyväisenä ja on aivan rauhassa ilman jäynän häivää ainakin puoli päivää..

Vili on erittäin huono saalistaja. Yhdessä asunnossa, jossa se pentuna ulkoili ja kulki kesäisin keittiön ikkunasta sisään ja ulos, heräsin kerran kauheaan metakkaan. Metakan aiheutti kissa ja varis, jotka kieriskelivät pöydällä kovassa kamppailussa ja tippuivat sitten lattialle, jolloin varis pääsi irtautumaan katin hampaista ja pakenemaan. Vili oli ottanut kiinni itseään isommasta linnusta, joten yritys hyvä kymmenen sillä kertaa. Toisen kerran sisään oli tullut päästäinen, joka ruokaili kissankupilla kaikessa rauhassa kun taas Vili makasi sohvalla jalat pystyssä.  Vertailun vuoksi edellinen kissani Hippu toi saaliita ulko-ovelle vielä 17-vuotiaana.

  

Mutta rakastan kissoja! Mikään ei voita kissan kehräyksen rauhoittavaa ääntä tai pehmeän masuturkin hyväilyä. Tutkitustikin lemmikkieläin lievittää stressiä. Itse en voi kuvitella elämää ilman kissaa.
Valitettavasti kissoja ei arvosteta ihan samalla tavalla kuin koiria ja niitä hylätään paljon.
Lopuksi vetoomus: Älä ota kissaa tai mitään muutakaan eläintä jos et pysty hoitamaan sitä pitkäjännitteisesti! Kissa elää jopa 20 vuotta, koirat yleensä vähemmän.