Siirry pääsisältöön

Kissanpäiviä:Vili



Minun (meidän) kissan nimi on Vili, 9 v. Tavallinen raidallinen eurooppalainen maatiainen, hienosti sanottuna turkin väriä sanotaan kai tabbyksi. Mulla on aina ollut kissa enkä osaisi elää ilman. Kaikki kissat ovat olleet omia persoonallisuuksiaan mutta kaikilla on ollut yhteinen piirre, nimittäin kissan suunnaton itsekkyys ja mukavuudenhalu.
Vili ulkoili monta vuotta vapaana kun asuin sellaisissa asunnoissa, mistä pääsi suoraan ulos. Nyt kun ollaan asuttu kerrostalossa ihan keskustassa vuosi, niin sen vapauden päivät ovat ohi. Ja sen huomaa. Riiviö inhoaa mennä vatiin asioilleen ja osoittaa sen selvääkin selvemmin. Jostain syystä se ei ole koskaan raapinut hiekkaa tarpeidensa päälle, vaan raaputtanut vadin reunoja silloin kun se ennen satunnaisesti joutui käymään vadissa. Nykyisin se suorastaan paukuttaa, lyö kovaa kynsiotteella vadin reunoja minuuttikaupalla ja varsinkin öisin. Suosituin ajankohta on kahden ja puoli viiden välillä yöllä… Ja se haju…

Sinkkuvuosien jälkeen riiviön käytös on vain pahentunut. Ennen se antoi nukkua yöt. Nykyisin se mesoo yökaudet ja heitelee herätyskelloa lattialle.  Monta kertaa saa kontata puoliunisena etsimässä irronnutta patteria sängyn alta. Harmilta tosin välttyy jos muistaa laittaa kellon yöpöydän laatikkoon. Öisin esiintyy myös eriasteisia äänimerkkejä aivan vienosta nau´unnasta todella kovaan mouruamiseen, joka tosin tarkoittaa että ”mulla on hätä, tule äkkiä siivoamaan vati tai mä teen lattialle!” Kissahan ei mene kuin puhtaaseen astiaan. Siksi meillä on kolme.
Muita isäntäväen herätystapoja on sängyn reunojen, maton ja ovien raapiminen vimmatusti ja kovalla metelillä. Joskus se herättää nukkujan tukasta repimällä. Se sattuu! Ja kun se on saanut isäntäväen hereille, se kehrää muina kissoina itseensä tyytyväisenä ja on aivan rauhassa ilman jäynän häivää ainakin puoli päivää..
Vili on erittäin huono saalistaja. Yhdessä asunnossa, jossa se pentuna ulkoili ja kulki kesäisin keittiön ikkunasta sisään ja ulos, heräsin kerran kauheaan metakkaan. Metakan aiheutti kissa ja varis, jotka kieriskelivät pöydällä kovassa kamppailussa ja tippuivat sitten lattialle, jolloin varis pääsi irtautumaan katin hampaista ja pakenemaan. Vili oli ottanut kiinni itseään isommasta linnusta, joten yritys hyvä kymmenen sillä kertaa. Toisen kerran sisään oli tullut päästäinen, joka ruokaili kissankupilla kaikessa rauhassa kun taas Vili makasi sohvalla jalat pystyssä.  Vertailun vuoksi edellinen kissani Hippu toi saaliita ulko-ovelle vielä 17-vuotiaana.
  

Mutta rakastan kissoja! Mikään ei voita kissan kehräyksen rauhoittavaa ääntä tai pehmeän masuturkin hyväilyä. Tutkitustikin lemmikkieläin lievittää stressiä. Itse en voi kuvitella elämää ilman kissaa.
Valitettavasti kissoja ei arvosteta ihan samalla tavalla kuin koiria ja niitä hylätään paljon.
Lopuksi vetoomus: Älä ota kissaa tai mitään muutakaan eläintä jos et pysty hoitamaan sitä pitkäjännitteisesti! Kissa elää jopa 20 vuotta, koirat yleensä vähemmän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…