Siirry pääsisältöön

Kesän loppu

Syyskuun kolmas viikko. Rantakaupungissa asuessa on aina yhtä haikeaa nähdä miten kaupunki hiljenee ja kesäterassit tyhjenevät. Itse sitä yrittää vielä käydä ulkona niin paljon kuin säät ja työt       myöten antavat. Valmistautuu talvikauteen sekä henkisesti että käytännössä. Kesäkukat on kuihtuneet parvekkeella ja pitää suunnitella syyskukkia. Lämpimämmille vaatteille tulee taas enemmän tarvetta. 

Kesän lopun kunniaksi vietin pari päivää autoillen saaristossa elo-syyskuun vaihteessa. Se sunnuntai oli sama, jolloin kesäravintolat olivat viimeistä päivää auki joka päivä. Syyskuun ajan paikat ovat yleensä auki enää viikonloppuisin. Ajoin Tammisaaresta Korppooseen mutkat suoriksi kun halusin ehtiä Verkanin vierassatamaan ja ravintola Buffaloon vielä ribsejä syömään. Ja ehdinhän minä. Söin ulkona meren ääressä herkkuribsit ihanalla kastikkeella, josta jäi tahrat rinnuksille parhaaseen villapaitaani, niin oli hyvää. Yöksi menin Korppoon keskustassa sijaitsevaan Hjalmarsiin B&B-huoneeseen. Paikassa toimii myös hotelli, mutta ei ole moitteen sijaa tässäkään majoitustasossa. En taaskaan varannut etukäteen ja hyvin onnistui, kunhan vain saapuu ennen iltakahdeksaa jolloin ravintola menee kiinni. Minun jälkeeni toiseen huoneeseen tuli vielä asukkaat. Sesongin aikana en menisi ilman varausta. Hjalmars on auki vuoden ympäri.  




Illalla katsoin kun auringonlasku värjäsi Korppoon kirkon viimeisillä säteillään vaaleanpunaisia iltapilviä vasten upeaksi ja aamullakin heräsin niin aikaisin että katsoin nousevan päivän. Oli poutaista mutta hieman viileää, yöllä oli satanut. Elokuun viimeinen päivä valkeni kauniina. Kirkkokin oli viimeistä päivää auki yleisölle, joten kävin katsomassa tämän kauniin keskiaikaisen kirkon sisältä. 

Seuraava etappi: Houtskari. Sinne pääsee Galtbyn satamasta muutama kilometri keskustasta. Sieltä pääsee myös Ahvenanmaalle Kökariin ja sitä kautta vaikka koko Ahvenanmaan saaristoon. Suunnitteilla on sekin reissu. Houtskari on yllättävän suuri saari ja siellä riittää teitä tutkittavaksi. Tällä kertaa ajoin ne tiet jotka olivat aikaisemmin jääneet tutkimatta. Erään sillan päällä olin ajaa harmaahaikaran päälle, joka siinä patsasteli keskellä tietä. Houtskarin tiet ovat kapeita, mäkisiä ja mutkaisia, joten tarkkana saa olla. Tälläkin kertaa Houtskarissa oli ihan liian hiljaista minulle, löysin yhden ainoan paikan missä olisi ollut lounasta tarjolla ja vain kahden tunnin ajan joten tulin melko nopeasti takaisin sieltä. Minä ja Houtskari emme ole samalla aaltopituudella ilmeisesti. Joidenkin paikkojen kohdalla vain on niin. Kaunista siellä kyllä on. 

Sitten pieni saaristomatkani jatkui Nauvoon. Nauvo on aivan saariston vilkkaimpia vierassatamia kesäkautena. Siellä on monesti käyty mutta aina jatkettu matkaa. Satamassa on useita erilaisia ravitsemusliikkeitä ja ihania puoteja, mutta tällä kertaa suurin osa niistä oli jo sulkenut. Majoituksiakin on useita aivan sataman tuntumassa. Ensimmäinen hotelli oli jo kiinni, siellä oli vain ravintola auki, mutta toinen oli auki ja sinne majoituin. Vanha talo, narisevat lautalattiat mutta tunnelmaa senkin edestä. Tuli mieleen Agatha Christien dekkarit koska sisustus henki 1930-luvun tunnelmaa. Kävin syömässä L´Escalessa ja illalla kävelin kylällä. Valitettavasti kipeytyneen jalan takia en oikein pitkää kävelyä voinut tehdä, mutta hautausmaan tutkin jälleen läpikotaisin. Kunkin paikan historia tulee eläväksi hautakiviä lukiessa ja menneet sukupolvet sieltä tervehtivät nykyajan kulkijaa.





Nauvosta kulkee Pienen Rengastien reitti joka päättyy Rymättylään. Se on vielä tutustumatta. Nauvosta pääsee sesonkina Seilin saarelle, jolla on erityisen kiinnostava historia. Käymättä sekin mutta ehkä ensi kesänä sitten. Syyskuun aikana reitti on auki vain viikonloppuisin, koska siellä yksi lauttaetappi on yksityinen ja maksullinen. Kotimatkalla piti käydä katsomassa Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. Se on kuuleman mukaan vaikuttava kohde sekin. Kävin paikalla, mutta kipeän jalan takia totesin että parkkipaikalta noin kilometrin matka raunioille oli sillä kertaa liikaa. Parin päivän irtiotto kotikulmilta oli kuitenkin jälleen tehnyt tehtävänsä ja hyvillä mielin ajoin sitten kotiin. Kivoja kohteita jäi vielä yllin kyllin tuleville reissuille.  

       


Kommentit

  1. Uups! Korjasin Nauvossa käymäni ravintolan nimen, jonka jostain syystä muistin väärin. Lanterna on hotelli, ei ravintola.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne