Siirry pääsisältöön

Maallemuuttobuumi

 Tänä poikkeuksellisena pandemiavuonna on käynyt ilmi eräs yllättävä seikka: väki on alkanut yhä suuremmassa määrin hakeutua pois pääkaupunkiseudulta ja isoista kaupungeista yleensäkin. Täällä sen  huomaa jo ihan paikallisten facebook-ryhmien kauttakin. Itse olen hakeutunut tänne lintukotoon jo 12 vuotta sitten, kun työpaikanvaihto kävi helposti saman työnantajan palveluksessa ollen. 

 Muistan hyvin ensimmäisen syksyn täällä, kun kävin joka ilta katsomassa auringonlaskun rannalla. Merituuli puhalsi pois orastavan työuupumuksen ja iski sieluun asti. En edes tuntenut täällä ketään vielä. Ja koska en halunnut ostaa sikaa säkissä, asuin työsuhdeyksiössä ja talon huonekaluilla lähes vuoden. Pidin kodin edellisessä kaupungissani Järvenpäässä ja vietin vapaat siellä. Ja sitten, kuin varkain, kotiinlähtö vapaille alkoi vähentyä. Kerrankin olin jo pakannut auton ja olin pihalla menossa kissa kainalossa, kun yhtäkkiä päätin että jäänkin Tammisaareen näille vapaille. Toinen kulminaatio tapahtui sitten keväällä, kun kurvasin 25-tieltä Tammisaareen ja tunsin ensimmäistä kertaa tulleeni kotiin. Meni vielä muutama kuukausi, että sain myytyä asumioikeusasuntoni mutta heinäkuussa minusta tuli tammisaarelainen. Sittemmin mitä nyt välillä pk-seudulla käy, niin Kehä III länteen-viitta riittää jo Kotiin!-fiilikseen. Vaikka olen Vantaalta kotoisin, en enää tunnista sitä omakseni lainkaan. En edes löydä siellä tai Espoossa enää minnekään. Kerran viittoilin Hesassa ratikalle kun en muistanut että pysähtyykö sellainen joka pysäkillä. Pk-seudun väki vaikuttaa kireältä ja kiireiseltä, ja sen huomaa täälläkin joka kevät kun kesäasukkaat tulevat. Kunnes sama porukka lähtee täällä rentona, päivettyneenä ja hymyillen kesän päättyessä. 



Vanha kaupunki syysasussa

   Tammisaari on minulle edelleen Tammisaari, vaikka kaupungin   yhdistyminen Karjaan ja Pohjan kanssa vuonna 2009 vaihtoi   nimeksi Raasepori. Raasepori on iso kokonaisuus ja ulottuu   kymmeniä kilometrejä eri suuntiin tästäkin kylästä. Oikein   hämmästyy miten syrjäisiä kulmakuntia tältä löytyy. 

  Mikä tästä seudusta tekee ihanan? Meri, tietenkin.   Pikkukaupunkilainen mentaliteetti ja kiireettömyys.   Turvallisuudentunne; täällä voi enimmäkseen luottaa vieraisiin   ihmisiin. Asuminen ja eläminen on halvempaa kuin pk-seudulla.   Täältä voi löytää vaikka miten erikoisia asuntoja tai satoja vuosia   vanhan talon. Vuokra-asuntoja on helppo löytää ja niitä on hyvin   tarjolla. Kehittyneet tietoliikenneyhteydet mahdollistavat   etätyöskentelyn ja se onkin lisääntynyt pandemian aikana joka   paikassa.

Kaikella ihanuudella on myös toinen puolensa. Arkielämä on samanlaista kaikkialla. Pitää käydä töissä, käydä kaupassa, välillä on kiire, elämässä sattuu ja tapahtuu eikä kaikki nyt vain suju täälläkään aina niin ihanasti. Merta ei välillä muista viikkomääriin. Pienessä kaupungissa juorutaan paljon ja "kaikki" tuntevat toisensa. Kiireettömyys eli manana-meininki saa joskus raivoon. Ollaan vähän jälkijunassa muutenkin. Minultakin lopetettiin työpaikka. Täältä on hävinnyt satoja työpaikkoja 10 vuoden sisällä ja muuttotappio on tosiasia. Ruotsin kieli tuottaa vaikeuksia ja sen puute rajoittaa työntekomahdollisuuksia. Ja sillä on väliä mitä kieltä täällä puhuu, niin valitettavaa kuin se onkin. Tilanne tuntuu pahentuneen, koska enää minullakaan ei ole täällä työyhteisöä. Jollei avomieheni olisi ruotsinkielinen, olisin aika yksin. Turhautuminen nostaa väkisinkin päätään, kun pitäisi etsiä vakinainen työpaikka keikkaduunin sijaan, mutta täältä tulee kuitenkin matkaa lähimpiin isoihin kaupunkeihin ja julkiset kulkuyhteydet huononevat koko ajan. Käytännössä täällä pitää olla oma auto että minnekään pääsee. Pimeällä talvikaudella sadan kilsan työmatka tuntuu raskaalta omallakin autolla- ja monilla täällä matka on vieläkin pidempi.

 Mutta vieläkin rakastan tätä pikkukaupunkiani ja tällä postauksella toivotan tervetulleeksi kaikki uudet asukkaat. Pikkukaupunkiblues!


Kaikki blogieni kuvat ovat Patrick Baggen käsialaa joitakin omia puhelimella ottamiani lukuunottamatta. Tällä blogilla on samanniminen facebook-sivu ja myös Patrickilla P Bagges Bilder. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Tör...

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko...

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si...