Maallemuuttobuumi

 Tänä poikkeuksellisena pandemiavuonna on käynyt ilmi eräs yllättävä seikka: väki on alkanut yhä suuremmassa määrin hakeutua pois pääkaupunkiseudulta ja isoista kaupungeista yleensäkin. Täällä sen  huomaa jo ihan paikallisten facebook-ryhmien kauttakin. Itse olen hakeutunut tänne lintukotoon jo 12 vuotta sitten, kun työpaikanvaihto kävi helposti saman työnantajan palveluksessa ollen. 

 Muistan hyvin ensimmäisen syksyn täällä, kun kävin joka ilta katsomassa auringonlaskun rannalla. Merituuli puhalsi pois orastavan työuupumuksen ja iski sieluun asti. En edes tuntenut täällä ketään vielä. Ja koska en halunnut ostaa sikaa säkissä, asuin työsuhdeyksiössä ja talon huonekaluilla lähes vuoden. Pidin kodin edellisessä kaupungissani Järvenpäässä ja vietin vapaat siellä. Ja sitten, kuin varkain, kotiinlähtö vapaille alkoi vähentyä. Kerrankin olin jo pakannut auton ja olin pihalla menossa kissa kainalossa, kun yhtäkkiä päätin että jäänkin Tammisaareen näille vapaille. Toinen kulminaatio tapahtui sitten keväällä, kun kurvasin 25-tieltä Tammisaareen ja tunsin ensimmäistä kertaa tulleeni kotiin. Meni vielä muutama kuukausi, että sain myytyä asumioikeusasuntoni mutta heinäkuussa minusta tuli tammisaarelainen. Sittemmin mitä nyt välillä pk-seudulla käy, niin Kehä III länteen-viitta riittää jo Kotiin!-fiilikseen. Vaikka olen Vantaalta kotoisin, en enää tunnista sitä omakseni lainkaan. En edes löydä siellä tai Espoossa enää minnekään. Kerran viittoilin Hesassa ratikalle kun en muistanut että pysähtyykö sellainen joka pysäkillä. Pk-seudun väki vaikuttaa kireältä ja kiireiseltä, ja sen huomaa täälläkin joka kevät kun kesäasukkaat tulevat. Kunnes sama porukka lähtee täällä rentona, päivettyneenä ja hymyillen kesän päättyessä. 

Vanha kaupunki syysasussa

   Tammisaari on minulle edelleen Tammisaari, vaikka kaupungin   yhdistyminen Karjaan ja Pohjan kanssa vuonna 2009 vaihtoi   nimeksi Raasepori. Raasepori on iso kokonaisuus ja ulottuu   kymmeniä kilometrejä eri suuntiin tästäkin kylästä. Oikein   hämmästyy miten syrjäisiä kulmakuntia tältä löytyy. 

  Mikä tästä seudusta tekee ihanan? Meri, tietenkin.   Pikkukaupunkilainen mentaliteetti ja kiireettömyys.   Turvallisuudentunne; täällä voi enimmäkseen luottaa vieraisiin   ihmisiin. Asuminen ja eläminen on halvempaa kuin pk-seudulla.   Täältä voi löytää vaikka miten erikoisia asuntoja tai satoja vuosia   vanhan talon. Vuokra-asuntoja on helppo löytää ja niitä on hyvin   tarjolla. Kehittyneet tietoliikenneyhteydet mahdollistavat   etätyöskentelyn ja se onkin lisääntynyt pandemian aikana joka   paikassa.

Kaikella ihanuudella on myös toinen puolensa. Arkielämä on samanlaista kaikkialla. Pitää käydä töissä, käydä kaupassa, välillä on kiire, elämässä sattuu ja tapahtuu eikä kaikki nyt vain suju täälläkään aina niin ihanasti. Merta ei välillä muista viikkomääriin. Pienessä kaupungissa juorutaan paljon ja "kaikki" tuntevat toisensa. Kiireettömyys eli manana-meininki saa joskus raivoon. Ollaan vähän jälkijunassa muutenkin. Minultakin lopetettiin työpaikka. Täältä on hävinnyt satoja työpaikkoja 10 vuoden sisällä ja muuttotappio on tosiasia. Ruotsin kieli tuottaa vaikeuksia ja sen puute rajoittaa työntekomahdollisuuksia. Ja sillä on väliä mitä kieltä täällä puhuu, niin valitettavaa kuin se onkin. Tilanne tuntuu pahentuneen, koska enää minullakaan ei ole täällä työyhteisöä. Jollei avomieheni olisi ruotsinkielinen, olisin aika yksin. Turhautuminen nostaa väkisinkin päätään, kun pitäisi etsiä vakinainen työpaikka keikkaduunin sijaan, mutta täältä tulee kuitenkin matkaa lähimpiin isoihin kaupunkeihin ja julkiset kulkuyhteydet huononevat koko ajan. Käytännössä täällä pitää olla oma auto että minnekään pääsee. Pimeällä talvikaudella sadan kilsan työmatka tuntuu raskaalta omallakin autolla- ja monilla täällä matka on vieläkin pidempi.

 Mutta vieläkin rakastan tätä pikkukaupunkiani ja tällä postauksella toivotan tervetulleeksi kaikki uudet asukkaat. Pikkukaupunkiblues!

Kaikki blogieni kuvat ovat Patrick Baggen käsialaa joitakin omia puhelimella ottamiani lukuunottamatta. Tällä blogilla on samanniminen facebook-sivu ja myös Patrickilla P Bagges Bilder.