Siirry pääsisältöön

Tammisaaren vankileirin hautamuistomerkki

Sadan vuoden takaisesta sisällissodasta ei ole enää kukaan senaikainen ihminen kertomassa. Historiankirjoissakin aihe on ollut niin tuskallinen että siitä vaiettiin vuosikymmeniä. Harva siis tietää, että Tammisaaressa on ollut vuonna 1918 Suomen suurin keskitysleiri. Viime vuosien aikana ja varsinkin Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlien aikoihin asiaa on jonkun verran tutkittu nuoren nykypolven toimesta, joista joku on ehkä lähtenyt tutkimaan oman sukunsa tilannetta noina aikoina. Psykologisesti on puhuttu ylisukupolvisesta traumasta, jossa maailmansotien aikakin on jo isovanhempien aikakautta. Sisällissodasta oli tuolloin kulunut vasta parikymmentä vuotta.



Jokin aika sitten sain tietää, että omastakin suvustani on kaksi sisällissodan jälkeisten tapahtumien uhria, joista toinen on kuollut juuri Tammisaaren leirillä. Nimi alinna on äidinisäni isän veli. Omat isovanhempani olivat tuohon aikaan vasta pikkulapsia. Vierailu tällä hautamuistomerkillä sai siis tällä kertaa aivan toisenlaisen merkityksen.



Sitten näin kaupassa dokumenttikirjan, jonka on kirjoittanut tammisaarelainen historianopettaja. Kirja on julkaistu jo 2017. Tiesin kirjasta ennestään, mutta en tiennyt että se on käännetty myös suomeksi. Se on helppolukuinen, mukaansatempaava ja pysäyttävä. Täytyy sanoa että hiljaiseksi vetää, varsinkin kun asumme nykyisin vain reilun kilometrin päässä tästä tapahtumapaikasta. Väino Linna on myös kuvannut näitä tapahtumia trilogiassaan Täällä Pohjan tähden alla. Linnalla on varmaankin ollut aikalaisia kertomassa omia kokemuksiaan, koska tutkimuksia asiasta ei juuri ollut moneen vuosikymmeneen tapahtumien jälkeen.  






Sisällissotaa, veljessotaa, vapaussotaa politisoitiin vuosikymmeniä ja vaiettiin siitä hirvittävästä inhimillisestä tragediasta, joka kohtasi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Oli valkoiset ja punaiset suomalaiset. Pahimmillaan kaksi prosenttia suomalaisista "punaisista" oli nopeasti kyhätyillä vankileireillä. Suomi oli vastaperustettu valtio, jossa ei ollut olemassa juuri minkäänlaista virkakoneistoa koska venäläiset oli ajettu maasta pois. Maailmansota jylläsi, ruokaa oli niukasti eikä sitä sitten riittänyt vankileireillekään. Ihmiset kuolivat nälkään ja tauteihin kuin kärpäset.  


Tässä hautapaikassa lepää ainakin 3446 nimettyä Tammisaaren leirillä järkyttävän lopun kohdannutta henkilöä. Vankilerihelvetti-kirjan mukaan uhrien todellista määrää tuskin saadaan koskaan selville. Monet kuolivat joko heti leiriltä pääsyn jälkeen tai myöhemmin ennenaikaisesti leirillä tuhoutuneen terveytensä takia.   





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne