Siirry pääsisältöön

Retkeily

Viime vuonna löysin retkeilyn. Vähän kalkkiviivoilla näin 6-kymppisenä mutta ei kai mikään ole liian myöhäistä niin kauan kuin jalka nousee.Havaintoni ovat seuraavat:

 1) Suomessa on joka paikassa vielä luontoa jäljellä. Olemme vain joutuneet tosi kauas siitä emmekä osaa sitä arvostaa. Sitä on jokaisen lähituntumassa, myös pääkaupunkiseudulla. Ei tarvitse mennä Lappiin asti löytääkseen luontoa! Retkipaikka.fi-sivustolla löytyy ihania paikkoja jokaisesta maakunnasta. Raaseporissakin on useita maagisia kohteita. 

2)Tosiretkeilijät menevät maastoon kaikissa keleissä ja ympäri vuoden. MITÄ? Pitääkö talvellakin mennä ulos? On kylmä, on lunta ja jäätä. No,Suomen kesä on lyhyt eikä sen aikana ehdi kovinkaan moneen kohteeseen. Luonto elää ympäri vuoden ja on meidän ihmisten tehtävä sopeutua siihen eikä päinvastoin.

3) Retkeily on mitä suurimmassa määrin välineurheilua. Itse hankin heti vedenpitävät maastolenkkarit kesäkäyttöön. Istuinalustan. Termokset juomille ja ruoalle.Nuotiokahvipannun ja paistinpannun. Retkiruokavälineet. Retkeilyhousut. Tosin huippubrändien huippuunsa hiotut tekniset yksityiskohdat maksavat satoja euroja joten ostin halpikset Tokmannilta. Olen alkanut käyttää pipoa. Kaikki nämä tekevät retkeilystä nykyajan ihmiselle helpompaa. Nyt olen tilannut talvikäyttöön maastokengät, joissa on kitkapohjat, kumireunat jne. Pitäisi pärjätä ihan missä vaan kelissä. Ja otsalampun pimeitä reissuja varten.

4) Edustan ihmistyyppiä, joka eksyy aina. Ei ole suuntavaistoa minkäänlaista, ei kartanlukutaitoa eikä GPS:ää. Suunta on aina se mihin nenä näyttää. Kahdesta polusta valitsen aina sen väärän. Siksi merkityt reitit ovat välttämättömiä ja onneksi niitä on paljon. Vaeltaminen ilman polkuja on ihan eri juttu eikä minua varten. 

5) Kunto kohoaa metsässä ihan huomaamatta. Viime vuonna alkukesästä kaksi kilsaa oli riittävästi. Loppukesästä meni 9 kilometriä yhdellä tauolla.Luonnossa oleilun positiiviset vaikutukset sekä fysiikkaan että mieleen voidaan todeta tieteellisesti. Yritän siis tällä hetkellä voittaa vastenmielisyyteni talvea kohtaan ihan mentaalitasolla ja hankkimalla sopivan vaatetuksen talviajan kerrospukeutumiseen. Paksu untuvatakki ei ole oikea valinta, koska siinä tulee hiki liikkuessa ja sen jälkeen kylmä. On uskomatonta, että lapsuuteni mummola sijaitsi Espoon Snettaalla, joka taas on nykyisen Nuuksion luonnonpuistoalueen laitamilla. Espoo on Suomen toiseksi isoin kaupunki ja silti siellä on kymmeniä kilometrejä erämaata ja järviä. Kävin juuri ensivisiitillä Haltian re

Kuvat viime kesän retkiltä. Metsäputous Ovanmalmin reitiltä alkukesästä. Kopparön reitin mainio keittokatos, jossa saa tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan. Jussarön rantamaisemaa Tammisaaren saariston luonnonpuistossa. Näkötornista näkee Hangon tuulimyllyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Somekeskustelut Raaseporissa

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si

Ravintolakierros Tammisaaressa

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt.   Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa! Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törröne