Retkeily

Viime vuonna löysin retkeilyn. Vähän kalkkiviivoilla näin 6-kymppisenä mutta ei kai mikään ole liian myöhäistä niin kauan kuin jalka nousee.Havaintoni ovat seuraavat:

 1) Suomessa on joka paikassa vielä luontoa jäljellä. Olemme vain joutuneet tosi kauas siitä emmekä osaa sitä arvostaa. Sitä on jokaisen lähituntumassa, myös pääkaupunkiseudulla. Ei tarvitse mennä Lappiin asti löytääkseen luontoa! Retkipaikka.fi-sivustolla löytyy ihania paikkoja jokaisesta maakunnasta. Raaseporissakin on useita maagisia kohteita. 

2)Tosiretkeilijät menevät maastoon kaikissa keleissä ja ympäri vuoden. MITÄ? Pitääkö talvellakin mennä ulos? On kylmä, on lunta ja jäätä. No,Suomen kesä on lyhyt eikä sen aikana ehdi kovinkaan moneen kohteeseen. Luonto elää ympäri vuoden ja on meidän ihmisten tehtävä sopeutua siihen eikä päinvastoin.

3) Retkeily on mitä suurimmassa määrin välineurheilua. Itse hankin heti vedenpitävät maastolenkkarit kesäkäyttöön. Istuinalustan. Termokset juomille ja ruoalle.Nuotiokahvipannun ja paistinpannun. Retkiruokavälineet. Retkeilyhousut. Tosin huippubrändien huippuunsa hiotut tekniset yksityiskohdat maksavat satoja euroja joten ostin halpikset Tokmannilta. Olen alkanut käyttää pipoa. Kaikki nämä tekevät retkeilystä nykyajan ihmiselle helpompaa. Nyt olen tilannut talvikäyttöön maastokengät, joissa on kitkapohjat, kumireunat jne. Pitäisi pärjätä ihan missä vaan kelissä. Ja otsalampun pimeitä reissuja varten.

4) Edustan ihmistyyppiä, joka eksyy aina. Ei ole suuntavaistoa minkäänlaista, ei kartanlukutaitoa eikä GPS:ää. Suunta on aina se mihin nenä näyttää. Kahdesta polusta valitsen aina sen väärän. Siksi merkityt reitit ovat välttämättömiä ja onneksi niitä on paljon. Vaeltaminen ilman polkuja on ihan eri juttu eikä minua varten. 

5) Kunto kohoaa metsässä ihan huomaamatta. Viime vuonna alkukesästä kaksi kilsaa oli riittävästi. Loppukesästä meni 9 kilometriä yhdellä tauolla.Luonnossa oleilun positiiviset vaikutukset sekä fysiikkaan että mieleen voidaan todeta tieteellisesti. Yritän siis tällä hetkellä voittaa vastenmielisyyteni talvea kohtaan ihan mentaalitasolla ja hankkimalla sopivan vaatetuksen talviajan kerrospukeutumiseen. Paksu untuvatakki ei ole oikea valinta, koska siinä tulee hiki liikkuessa ja sen jälkeen kylmä. On uskomatonta, että lapsuuteni mummola sijaitsi Espoon Snettaalla, joka taas on nykyisen Nuuksion luonnonpuistoalueen laitamilla. Espoo on Suomen toiseksi isoin kaupunki ja silti siellä on kymmeniä kilometrejä erämaata ja järviä. Kävin juuri ensivisiitillä Haltian re

Kuvat viime kesän retkiltä. Metsäputous Ovanmalmin reitiltä alkukesästä. Kopparön reitin mainio keittokatos, jossa saa tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan. Jussarön rantamaisemaa Tammisaaren saariston luonnonpuistossa. Näkötornista näkee Hangon tuulimyllyt.