Kuuskajaskarin reitit

 Kuuskajaskari on saari Rauman edustalla puolen tunnin vesibussimatkan päässä Syväraumanlahdelta. Se on entinen Puolustusvoimien linnakesaari ja merisääasema Kylmäpihlajan majakkasaaren naapurissa. Varuskuntatoiminta lakkautettiin vuonna 1996. Siellä on tarjolla linnakehistoriaa tykkeineen, vanhan varuskunnan rakenteet ja tunnelma sekä muutama kävelypolku. Saarelle pääsee vain kesäisin. Maakravuilla on siellä mahdollisuus majoittua, saunoa ja ruokailla, veneilijälle se on myös vierassatama

Tykkipolku 500 metriä, on esteetön ja vie tykkipatterille meren rannassa. Haitaripää erkanee Kuuskajaskarikierrokselta ja johtaa nuotiokehälle. Sen varrella on vanha miehistökäymälä muistona vanhoista ajoista ja klapikasa joka sekin vaikutti olevan vuosikymmenten takaa. Polku on vain parisataa metriä  ja täynnä tuulenkaatoja. 

Saaren pääreitti Kuuskajaskarikierros tarjoaa 2,3 kilometrin vaihtelevan polun, joka kiertää linnakerakenteiden vieritse rantakallioille. Se ohittaa jo lähes umpeenkasvaneen ampumaradan, tähystystornin, tykkiasemat ja juoksuhautoja. Hyvin merkitty, eksymisen vaaraa ei ole ja vaikka olisikin, alueella on vanhoja polkuja paljon. Reitti on melko helppokulkuinen. Välillä tullaan hienoihin merimaisemiin, välillä metsään.  

Tykkipolun leveän hiekkatien vieressä on metsä saanut olla rauhassa. Alue kuuluu Metsähallitukselle. 

Joulukuussa 1964 linnakkeen perinteiset alokasjuhlat jäivät pitämättä kun sinne matkalla ollut vene upposi tulomatkalla aiheuttaen koko Rauman historian pahimman tragedian. 28 nuorta hukkui ja vain 13 pelastui. Tapahtumasta on alueella muistomerkki. 

 

Tästä kuvasta saattaa erottaa Kylmäpihlajan majakan, joka puolestaan on ollut majakanvartijoiden ja luotsien valtakuntaa. Näiden kahden saaren väellä on taannoin ollut paljon yhteistyötä sekä virallisesti että epävirallisesti. Ja pientä veljellistä kilpailuakin keskenään. Juhannuskokon koosta (tai pikemminkin savun määrästä) oli kova kilpailu. Kylmäpihlajan väki sen ilmeisesti voitti sinä vuonna kun polttivat kokonaisen ulkohuussin juhannuskokkona. 

Näistä erityisen kiehtovista kohteista voi lukea esim. 

Johanna Pakola: Kylmäpihlaja- Raumanmeren loisto (West Coast Seaservice 2018) ja Kuuskajaskari- Raumanmeren lukko 2014

Ove Enqvist ja Heikki Tiilikainen Linnakesaaret -Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa Tammi 2014

Onkohan tämä jääkauden vai ihmisen muovaama kivikko?

Näissä vanhoissa sotilassaarissa kohtaa oudon ristiriidan: ihmisten sotakoneiston rakennelmat ja toisaalta koskemattoman luonnon, joka on säilynyt nimenomaan sen takia, että nämä paikat ovat olleet suurelta yleisöltä suljettuja kymmenet vuodet. Esimerkiksii Örön linnakkeella Kemiönsaaren eteläpuolella tavataan kasveja, joita ei ole missään muualla Suomessa. 

Suomen rannikolla idästä pitkälle länsirannikolle on lukuisia linnakkeita, joista vanhimmat ovat satoja vuosia vanhoja. Kuuluisimpia lienevät Suomenlinna ja Bomarsund Ahvenanmaalla. Aktiivinen toiminta on lakkautettu ja niistä on tullut historia- ja turistikohteita. Muutakin toimintaa on kehitetty rinnalle. 

Myös majakoihin liittyy paljon dramaattisia tapahtumia ja ne ovat vähintään yhtä kiinnostavia käyntikohteita. Ihminen on kulkenut meriä paljon kauemmin kuin teitä. Merenkulun historia, saaristoelämä ja sen raakuus ja rouheus välittyvät nykyihmiselle lähinnä upeiden maisemien ja mukavien hotellien kautta.  

Kylmäpihlajan majakalla seurasimme luotsivenetoimintaa;  Rauman satama on vilkas satama. Muista aina ottaa kiikari mukaan saaristoon! Vaikka lintuelämä oli nyt vähäistä kun pesintä on ohi eikä muutto vielä alkanut, sain bongata merikotkan lähempää kuin koskaan, merimetsoja, koskeloita, hanhia ja joutsenia. Ja metsäkauriita. 

Seuraavana on vuorossa Isokarin majakka syyskuun alussa. Sitten voikin vetäytyä talveksi suunnittelemaan seuraavan kesän kohteita.