Siirry pääsisältöön

Vanhusten puolesta


Olen hoitaja ja aloittanut urani jo 1980-luvun alussa Helsingissä Koskelan sairaalassa. Se oli valtava yksikkö ja enimmäkseen siellä hoidettiin pitkäaikaispotilaita. Kouluttamaton kun olin, tein töitä ”vipparina” eli kouluttamattomana perushoitajana vanhusten pitkäaikaisosastoilla. Siihen aikaan oli kova työvoimapula ja sairaanhoito-opistoon oli vaikea päästä. Potilaiden laitospaikkoja oli paljon. Saattoi olla kuusi mummoa samassa huoneessa ja työt tehtiin liukuhihnaperiaatteella. Kun koko osasto oli pesty ja aamupala ruokittu, alkoi jo lounassyöttö alkupäästä. Vuonna 2019 on taas hoitajapula ja teen vanhustyötä keikkana opiskelun ohella. Mikä tässä välissä on muuttunut?

Paljon on muuttunut eikä pelkästään parempaan suuntaan. Laitospaikkoja on purettu liikaa. Hoitoon pääseminen edellyttää todella huonoa kuntoa, pitää olla lähes jalaton ja/tai muistamaton ennen kuin aukeaa ovi minkäänlaiseen edes tuettuun asumiseen. Potilaiden määrä on kasvanut rajusti 35 vuoden aikana ja kasvaa edelleen tulevaisuudessa. Elinikä on pidentynyt ja sitä kautta muistisairaudet yleistyneet. Kotihoito on vanhusten pääasiallinen hoitomuoto ja sitä pitää yllä valheellinen slogan ”kaikki haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään”. Kun 1990-luvulla kotihoito koostui kevyestä avusta, verensokerin mittauksista ja insuliinin pistämisestä, hoidetaan nykyisin kotiin vuodepotilaita, joilla on portatiivi sängyn vieressä ja TV ja kaukosäädin seurana. Ennen oli kodinhoitajia ja kylvettäjiä, jotka keskittyivät vain näihin tehtäviin. Nämä ammattiryhmät ovat kadonneet ja potilaat saavat maksaa siivouksesta erikseen. Suihkuun pääsee kerran viikossa kun siitä sovitaan. Omaisilla täytyy olla jatkuva huoli läheisistään ja moni vanhus pelkää olla yksin kotona. Ruoka ei maistu eikä se ihme ole kun se on joko kaupan einesruokaa kovalla kiireellä mikrossa lämmitettynä tai ruokapalvelun laitosruokaa pitkienkin matkojen takaa kotiin toimitettuna ja yksin syötynä.

Henkilökunnan koulutusaste on parantunut huimasti. Kotihoito vaikuttaa olevan sekaisin maanlaajuisesti ja henkilökuntamitoitukset niin pieniä, että hyvää hoitoa, ihmisen kohtaamista ei ehditä käytännössä toteuttaa. Vähitellen alkaa olla tilanne, että henkilökuntaa ei edes saa vaikka täyttölupia olisikin. Alan huonot palkat ja kiky-sopimus, jolla huononettiin kunnallisia palkkoja ajavat väkeä pois alalta. Lisätään siihen vielä täysin ylivoimainen työtaakka niin eihän se ihme ole. Lisäksi tämän alan korkeakoulutetut, akateemiset esimiehet tuntuvat tekevän päätökset täysin eri todellisuudessa kuin missä kenttä työskentelee. Näiden esimiesten takana on lisää esimiehiä ja lopulta virkakoneisto. Inhimillinen lämpö, kiireettömyys ja hyvä perushoito sinänsä ei vaadi kovin korkeata koulutustasoa vaan ihmisyyttä ja aikaa. Koulutuksen korostaminen on myös johtanut yhä suurempaan kuiluun koulutuksen ja palkan välillä. Lisäksi hoitajaopinnot voi nykyisin aloittaa jo 15-vuotiaana, aivan liian varhain. Ennen piti sentään olla aikuinen aloittaessa.

Laitoshoito on naamioitu ”tehostetun palveluasumisen” valepukuun, joka tarkoittaa sitä, että asukas - ei siis potilas- asuu omaa huonetta jossa on oma WC/kylpyhuone ja maksaa vuokraa, johon sisältyy henkilökunnan läsnäolo aamusta iltaan (mutta ei välttämättä öisin). Lääkkeet hän maksaa itse ja ne toimitetaan rullina apteekista. Koska hän asuu kuin kotona, siivouspalvelua ei ole eikä välttämättä edes vessapaperi kuulu vuokraan. (Käytäntö vaihtelee). Inkontinenssisuojien määrä vuorokaudessa voi olla rajoitettu tiettyyn määrään. Huone voi olla sisustettu omilla huonekaluilla ja voi olla täyteen kalustettu. Tämä aiheuttaa ongelmia silloin, kun talossa jyllää esim. norovirusepidemia, joka on hyvin yleinen tämäntyyppisissä laitoksissa. Aseptiikka on haastavaa ja siivousta ei siis ole elleivät sitten omaiset – jos heitä edes on- siivoa. Tämänkin tason palveluasuminen on monessa kunnassa säästöjen kohteena eli liian kalliiksi katsottavaa hoitoa. Eri kunnat ovat toteuttaneet säästöjä eri tahdissa, joissakin kunnissa nämä säästöt on tehty jo vuosia sitten, joissakin ne alkavat vasta nyt. Tilanne ei tule paranemaan poliitikkojen hyvillä aikomuksilla ja juhlapuheilla, vaan ratkeaa vain raa´alla rahalla. Hyvä hoito lähtee hoitajista, joilla on varaa maksaa laskunsa. Ja vanhuksemme ansaitsevat enemmän kuin olla jatkuvien säästöjen kohteena.      

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintolakierros Tammisaaressa

Tammisaari on pieni kaupunki, mutta täällä on kivoja ravintoloita ja ennen kaikkea pikkukaupunkitunnelmaa. Se mikä puuttuu trendikkyydestä ja tyylikkyydestä, korvautuu moninkertaisesti tuttavallisuudella ja kotoisuudella. Kun muutin tänne, olin täysin uuvuksissa, pari kovaa vuotta takana ja muutama vielä edessä silloin. Olin sinkku, asuin ankeassa työasunnossa lähes vuoden ja oli kova hinku tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kävin paljon baareissa. Erityisesti Santa Fe:ssä, joka oli kaupungin ykkösmesta silloin ja on sitä vieläkin.
Santa Fe:hen liitty paljon muistoja aivan alkuajoilta. Muistan tarkkaan silloiset tarjoilijat, muistan kuka oli se kaupunkilainen, jonka kanssa juttelin ensimmäiseksi työkavereita lukuun ottamatta. Muutin tänne loppukesästä, turistisesonki oli jo päättynyt joten en löytänyt silloin vielä kesäravintoloita. Syksyn mittaan aloin sitten käydä yhä enemmän tässä baarissa. Koska olin vuorotöissä, tuli käytyä arkisinkin. Tulin tuntemaan paikan vakioasiakkaat, jotka…

Muistojen Tammiharju

Opiskelin mielisairaanhoitajaksi Tammisaaressa 1980-luvun lopulla, jolloin täällä oli vielä oma sairaanhoito-oppilaitos, Ekenäs Sjukvårdsläröanstalt. Palasin Tammisaareen ja Tammiharjuun vuonna 2008. Tammiharju, kunniakas muistossa!
Vuonna 1924 tuli perustettavaksi Uudenmaan ruotsinkielisten kuntien tarpeisiin 102-paikkainen piirimielisairaala, Distriktsinnesjukhuset i Ekenäs. Säästäväisyyssyistä (silloinkin!) mielisairaalaksi saneerattiin Venäjän armeijan vuosina 1910-12 rakentamat tykistökasarmirakennukset. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1927 vielä yksi kasarmirakennus. Uusi puoli eli päärakennus rakennettiin vuonna 1930. Knipnäsin rakennus ostettiin vuonna 1936, jonka jälkeen piirimielisairaalassa oli yhteensä 528 sairaansijaa. Enimmillään sairaalassa oli vuodepaikkoja yli 600. Lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1973 entiseen ylilääkärin taloon. Sairaanhoitopiirin toiminta käynnistyi vuoden 1952 mielisairaslain perusteella. (Lähteenä tässä blogissa: Sirkka Törrönen: Tam…

Ramsholmen ja valkovuokot

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat.

Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä katsojie…