Suomi on jääkausien muovaama. Asiantuntijoilla on vaikka mitä nimikkeitä erilaisille maaston- ja kallioiden muodoille. Eräs sellainen on siirtolohkare. Vaikka yleisin kova peruskivemme on graniitti, siitäkin muodostuneet kalliot muuttavat yhä muotoaan ja kehitys jatkuu. Peruskalliosta lohkeaa kiviainesta tai voi syntyä halkeamia. Voi syntyä luolia, tai sitten lohjennut kivi peittää jonkun vanhan luolan aukon niin että sinne ei enää pääse. Eroosio kuluttaa kalliotamme. Ihminen rakentaa ja räjäyttää kallioita. Jäämassojen hankaamisen tuloksia ovat rannikon silokalliot. Suomessa on jopa muinaisia tulivuoria. Sulamisvesien vetäytymisen merkkeinä on muinaisrantoja eli pirunpeltoja. Kaikille näille maaston muodoille on omat etsijänsä, bongarinsa ja yhdistyksensä. Esi-isillemme luonto oli elävä: oli peikkoja, henkiä, noitia, menninkäisiä ja muita nykyisin taruolennoiksi tiedettyjä olioita. Joistakin lohkareista on totta totisesti havaittavissa kasvoja. Niistä kerrottiin tarinoita jotka siir
Raaseporissa, Snappertunassa, on varsin omaleimainen elämyskohde: Malmbackan miilukylä. Parin kilsan poikkeama Vanhasta Kuninkaantiestä, 15 km Tammisaaresta ja noin sama Karjaalta. Siellä voi yöpyä omatoimisesti viehättävissä kodissa, joissa on lampaannahkavällyt. Mukavuuksia ei ole ja ruoan laitat avotulella. Hakkaat halot itsellesi ja myös seuraavalle valmiiksi. Suunnittelet omat ruokasi ja miten ne valmistat retkityylisesti. Miten mielenkiintoista! Eikä ekologisempaa matkailua olekaan, koska täällä on perinteiset ulkohuussit ja kantovesi kaivosta. Retkeilystä homma eroaa vain sillä, että autolla voi ajaa perille asti, joten tarvikkeita ja ruokaa ei tarvitse kantaa minkään vertaa. Alueella on myös pieni luontopolku, joka taitaa olla maksullinen. Snappertunan kylä on vanhaa kulttuuriseutua, jossa on asuttu satoja vuosia. Siitä on todisteena Raaseporin linnanrauniot, jotka sieltä ovat vain muutamien kilometrien päässä. Miilunpoltolla valmistettiin hiiltä rautaruukkien tarpeisiin 1600