Pikkukaupunkiblues

Vaikka Tammisaari on meren äärellä, majakkaa täällä ei ole. Lähettyvillä on Hangossa Bengtskär, Jussarön viereisellä saarella on ja Russarössä on. Jussarön majakalle ei ole pääsyä ja Russarö on Puolustusvoimien aluetta. Sinne on järjestetty rajatusti turistiretkiä mutta tänä kesänä 2024 retkiä ei ole, harjoituksia on ilmeisesti sen verran paljon. Bengtskär on turistikäytössä ja siellä olen käynytkin. Aikaa on tosin kulunut niin paljon, että blogia varten pitäisi tehdä uusi käynti. Sinne on viime vuosina kehittynyt suuri haahkakanta, ja ne pesivät siellä valtoimenaan. Ihmisiä ne eivät pelkää, vaan pesivät turistien ansiosta merikotkilta turvassa. Kuva: Patrick Bagge Mutta nyt kävin Rauman edustalla Kylmäpihajan majakalla. Se vei sydämeni täysin! Nuorimpien majakoidemme joukkoon kuuluvan majakan loisto syttyi ensimmäistä kertaa 31.12 2053 klo 20.00. Torniin on alun alkaen rakennettu henkilökunnalle asunnot ja muut tilat. 1950-luvulla toteutettiin jo modernia talotekniikkaa keskuslämmityk...

Suomi on jääkausien muovaama. Asiantuntijoilla on vaikka mitä nimikkeitä erilaisille maaston- ja kallioiden muodoille. Eräs sellainen on siirtolohkare. Vaikka yleisin kova peruskivemme on graniitti, siitäkin muodostuneet kalliot muuttavat yhä muotoaan ja kehitys jatkuu. Peruskalliosta lohkeaa  kiviainesta tai voi syntyä halkeamia. Voi syntyä luolia, tai sitten lohjennut kivi peittää jonkun vanhan luolan aukon niin että sinne ei enää pääse. Eroosio kuluttaa kalliotamme. Ihminen rakentaa ja räjäyttää kallioita. Jäämassojen hankaamisen tuloksia ovat rannikon silokalliot. Suomessa on jopa muinaisia tulivuoria. Sulamisvesien vetäytymisen merkkeinä on muinaisrantoja eli pirunpeltoja. Kaikille näille maaston muodoille on omat etsijänsä, bongarinsa ja yhdistyksensä.  Esi-isillemme luonto oli elävä: oli peikkoja, henkiä, noitia, menninkäisiä ja muita nykyisin taruolennoiksi tiedettyjä olioita. Joistakin lohkareista on totta totisesti havaittavissa kasvoja. Niistä kerrottiin tarinoita j...

Raaseporissa, Snappertunassa, on varsin omaleimainen elämyskohde: Malmbackan miilukylä. Parin kilsan poikkeama Vanhasta Kuninkaantiestä, 15 km Tammisaaresta ja noin sama Karjaalta. Siellä voi yöpyä omatoimisesti viehättävissä kodissa, joissa on lampaannahkavällyt. Mukavuuksia ei ole ja ruoan laitat avotulella. Hakkaat halot itsellesi ja myös seuraavalle valmiiksi. Suunnittelet omat ruokasi ja miten ne valmistat retkityylisesti. Miten mielenkiintoista! Eikä ekologisempaa matkailua olekaan, koska täällä on perinteiset ulkohuussit ja kantovesi kaivosta. Retkeilystä homma eroaa vain sillä, että autolla voi ajaa perille asti, joten tarvikkeita ja ruokaa ei tarvitse kantaa minkään vertaa. Alueella on myös pieni luontopolku, joka taitaa olla maksullinen.   Snappertunan kylä on vanhaa kulttuuriseutua, jossa on asuttu satoja vuosia. Siitä on todisteena Raaseporin linnanrauniot, jotka sieltä ovat vain muutamien kilometrien päässä. Miilunpoltolla valmistettiin hiiltä rautaruukkien tarpei...

Tammisaaren saariston kansallispuistossa sijaitsee Jussarön saari, jonka tiedetään toimineen satamana jo 700 vuotta. Sen lisäksi siellä on koskematonta luontoa, vanha rautakaivos ja sen ja Puolustusvoimien  työntekijöiden nyt hylättyjä ja rapistuneita kerros- ja rivitaloja ja muita rakennuksia. Vanhoja puutaloja on säilynyt vain yksi mutta kivijaloista näkee että niitä on ollut paljon. Siellä on viljelty maata, kalastettu ja luotsattu laivoja satoja vuosia. Saari on ollut Puolustusvoimien vartiolinnake ja kaupunkisodan harjoittelualue jatkosodan jälkeen vuoteen1987 saakka ja kuuluu vuodesta 2005 alkaen Metsähallitukselle.  On täysin uskomatona, että tämän kauniin saaristomaiseman alla 170 metrin syvyydessä on aikoinaan työskennellyt satoja mainareita. Kaivostoiminta aloitettiin 1800-luvulla, lopetettiin ja aloitettiin uudestaan 1950-luvulla, Toiminta lopetettiin kokonaan äkillisesti vuonna 1967 ja rakennukset jätettiin rapistumaan. Kaivokseen ei pääse turvallisuussyistä mutta ...

Pandemia kuritti ravintoloita täälläkin ja se näkyy ruokalistoissa edelleen. Mutta ainoa ketjuravintola Tammisaaressa on Kotipizza! Kaikki muut yksityisyrittäjillä. Aika niukat on listat mutta ilokseni voin esitellä muutamia uusia, jotka ovat nopeasti vakiinnuttaneet paikkansa kaupunkimme tarjonnassa. Ja onneksi tärkeimmät entisetkin ovat jäljellä.  Heittämällä kärkeen omassa rankingissa: EKTA-panimoravintola-gastropub. En ole oluen ystävä mutta omia merkkejään tekevät. Kun haluan lasin hyvää viiniä, kerron tiskillä mitä haen ja saan juuri sellaisen. Bistrotyyppinen ruokatarjonta ei ole pettänyt kertaakaan- paitsi että menekki on kesällä kovempi kuin tarjonta. Viinilasillisen hinta tuplasti sen mitä huono/keskinkertainen lasillinen missä muualla tahansa. Mutta sen maksaa mielellään kun tietää etä viinit ovat sommellierin valitsemia. Paikka järjestää myös teemailtoja. Vanhassa Nordean pankkisalissa torin ja Chappen tuntumassa. Auki koko vuoden mutta talvisin vain osan viikkoa. Aivan...

Uusin, kaunein ja menestynein: Modernin taiteen museo Chappe. Se on vetänyt yleisöä yli kaksi kertaa koko Raaseporin väkiluvun vajaassa vuodessa. Varmasti kaupungin yrittäjät ovat tästä hyötyneet ja kaupungin tunnettuus on moninkertaistunut. Asiasta on uutisoitu ulkomaita myöten. Chappesta tuore postaus tässä blogissani. Vanhin: Vanha kaupunki eli Gamla Stan. Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Lukuisista tulipaloista johtuen taloja ei ole ihan niiltä ajoilta säilynyt mutta joitakin on jäljellä 1700-luvulta. Raaseporin linna lienee peräisin 1300-luvulta, mutta sen merkitys väheni ja linna hylättiin jo vuonna 1558. Linnan rauniot ovat varsin hyvin säilyneet ja sjaitsevat Snappertunassa. Tarkemmin kohteista visitraasepori.fi Vanha vesitorni on asuinkäytössä mutta matkailutoimistosta voi saada avaimen kattotasanteelle. Kuva oikealla on otettu sieltä.  Kaikki kuvat: Patrick Bagge Vanhaa kaupunkia talvella. Tammisaari on tyypillinen kesäkaupunki, joten moni ma...