Pikkukaupunkiblues

Sadan vuoden takaisesta sisällissodasta ei ole enää kukaan senaikainen ihminen kertomassa. Historiankirjoissakin aihe on ollut niin tuskallinen että siitä vaiettiin vuosikymmeniä. Harva siis tietää, että Tammisaaressa on ollut vuonna 1918 Suomen suurin keskitysleiri. Viime vuosien aikana ja varsinkin Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlien aikoihin asiaa on jonkun verran tutkittu nuoren nykypolven toimesta, joista joku on ehkä lähtenyt tutkimaan oman sukunsa tilannetta noina aikoina. Psykologisesti on puhuttu ylisukupolvisesta traumasta, jossa 2. maailmansodan aika on jo isovanhempien aikakautta. Sisällissodasta oli tuolloin kulunut vasta parikymmentä vuotta. Jokin aika sitten sain tietää, että omastakin suvustani on kaksi sisällissodan aikaisten tapahtumien uhria, joista toinen on kuollut juuri Tammisaaren leirillä. Nimi alinna on äidinisäni isän veli. Omat isovanhempani olivat tuohon aikaan vasta pikkulapsia. Vierailu tällä hautamuistomerkillä sai tällä kertaa aivan toisenlaisen merkityk...

Vanha teksti vaatii päivitystä! Tuleva kesäkausi riippuu jo toistamiseen ajattelusta "jos Korona suo" mutta ilman toivoa ei ole elämää. Kukapa olisi uskonut, että pandemia iskee näin kovaa ja pitkään. Kovimpiin kärsijöihin kuuluvat ravintolat, jotka ovat nyt yli vuoden määrätty joko pysymään kokonaan kiinni tai toimimaan vajailla tehoilla. Toivottavasti selviävät kurimuksesta ja jatkavat sekä paikallisten että vierailijoiden ilahduttamista tästäkin eteenpäin. Tätä kirjoittaessa jännitetään vielä sitä, saavatko ravintolat avata viikon päästä ja millaisin rajoituksin.  Tammisaressa Knipan on vaihtanut omistajaa. Sea Front ei pitänyt ravintolaa viime koronakesänä auki ollenkaan, ainoastaan hotellin. Vanha Gnägget on vuokrattu monien käänteiden jälkeen mutta multa hävis tieto siitä mikä siihen nyt sitten on tulossa. (Siinä oli ennen Naturum). Lounaskahvila Papaya kävelykadulla on lopettanut. Kävelykadun takana ollut entisen Lazy cowboyn tiloissa on ollut tuulista, siinä on nyt ko...

Kevään korvalla elämä alkaa voittamaan taas. Olen ottanut tavakseni käydä kävelyllä Vanhassa kaupungissa aina sunnuntai-aamuisin. Vaikka täällä on asunut vuosikausia, olen nyt saanut silmiini aivan uusia näkymiä. Kaupungin asukkaanakin kannattaa katsella ympärilleen "sillä silmällä".  Tammisaari on Suomen vanhimpia kaupunkeja, saanut kaupunkioikeudet samaan aikaan kuin Helsinki. Vanhimmat vieläkin säilyneet talot ovat 1700-luvulta. Suurin osa talojen pihoista on korkeiden aitojen takana, mutta näin alkukeväällä näkyvyys on hieman parempi kaiken kasvillisuuden puuttuessa vielä.  Kapeille kujille ei kannata autolla mennäkään. Kaduilla on hauskoja nimiä, kuten Hansikkaantekijänkatu, Nahkurinkatu, Hatuntekijänkatu jne.  Visitraasepori.fi sivulla löytyy enemmän infoa myös Gamla Stanista. Taidemaalari Helene Schjefbeck asui aikoinaan 20 vuotta Tammisaaressa ja kierrättää kesäisin vieläkin turisteja Tammisaaressa! Hänen kunniakseen nimetty kahvila toimii torilla, joka sijaitsee ...

 Tällä kertaa katsaus siihen, mistä täällä Raaseporissa eri facebook-ryhmissä keskustellaan. Itse kuulun muutamiin paikallisiin ja pääseen lukemaan yhtä. Luultavasti jokaisella kylällä on oma fb-ryhmä, puskaradio-tyyppisiä on ainakin kaksi. Kirpputori- ja tavaranvaihtoryhmiä ainakin kaksi. Ryhmät, joihin itse kuulun, ovat yleensä suomenkielisiä tai kaksikielisiä. Ruotsinkielisillä on ryhmä "Du vet att du är från Ekenäs Finland om..." Pitkä nimi ryhmälle mutta sen nimisiä eri paikkakunnille on vaikka kuinka paljon. Eroavatko näiden ryhmien keskustelut toisistaan ja miten? Ruotsinkielisessä ryhmässä julkaistaan enimmäkseen kauniita kuvia Raaseporin maisemista, Tammisaaresta enimmäkseen. Tunnelmia ja merimaisemia. Knipan taitaa olla yksi suosituimmista kuvauskohteista ja sittenhän on Trädet, Puu, joka seisoo yksinään rantakivikossa. Keskustelunaiheita on vähemmän, mutta ne äityvät joskus sellaiselle tasolle että moderaattorit joutuvat sulkemaan koko keskustelun. Viime aikoina si...

 Tänä poikkeuksellisena pandemiavuonna on käynyt ilmi eräs yllättävä seikka: väki on alkanut yhä suuremmassa määrin hakeutua pois pääkaupunkiseudulta ja isoista kaupungeista yleensäkin. Täällä sen  huomaa jo ihan paikallisten facebook-ryhmien kauttakin. Itse olen hakeutunut tänne lintukotoon jo 12 vuotta sitten, kun työpaikanvaihto kävi helposti saman työnantajan palveluksessa ollen.   Muistan hyvin ensimmäisen syksyn täällä, kun kävin joka ilta katsomassa auringonlaskun rannalla. Merituuli puhalsi pois orastavan työuupumuksen ja iski sieluun asti. En edes tuntenut täällä ketään vielä. Ja koska en halunnut ostaa sikaa säkissä, asuin työsuhdeyksiössä ja talon huonekaluilla lähes vuoden. Pidin kodin edellisessä kaupungissani Järvenpäässä ja vietin vapaat siellä. Ja sitten, kuin varkain, kotiinlähtö vapaille alkoi vähentyä. Kerrankin olin jo pakannut auton ja olin pihalla menossa kissa kainalossa, kun yhtäkkiä päätin että jäänkin Tammisaareen näille vapaille. Toinen kul...

Syyskuun kolmas viikko. Rantaka upungissa asuessa on aina yhtä haikeaa nähdä miten kaupunki hiljenee ja kesäterassit tyhjenevät. Itse sitä yrittää vielä käydä ulkona niin paljon kuin säät ja työt       myöten antavat. Valmistautuu talvikauteen sekä henkisesti että käytännössä. Kesäkukat on kuihtuneet parvekkeella ja pitää suunnitella syyskukkia. Lämpimämmille vaatteille tulee taas enemmän tarvetta.   K esän lopun kunniaksi vietin pari päivää autoillen saaristossa elo-syyskuun vaihteessa. Se sunnuntai oli sama, jolloin kesäravintolat olivat viimeistä päivää auki joka päivä. Syyskuun ajan paikat ovat yleensä auki enää viikonloppuisin. Ajoin Tammisaaresta Korppooseen mutkat suoriksi kun halusin ehtiä Verkanin vierassatamaan ja ravintola Buffaloon vielä ribsejä syömään. Ja ehdinhän minä. Söin ulkona meren ääressä herkkuribsit ihanalla kastikkeella, josta jäi tahrat rinnuksille parhaaseen villapaitaani, niin oli hyvää. Yöksi menin Korppoon keskustassa sijaitsevaan Hj...

Kauan kaivattu kesä poikkeuskevään jälkeen on kukkeimmillaan. Vaikka pidän eniten alkukesän tuoreudesta ja raikkaudesta, tällä hetkellä kaikki kelit käy kun sentään pääsee liikkumaan taas melkein yhtä vapaasti kuin ennen. Joka hetki pitää tietenkin muistaa että tauti kytee edelleen ja yksikin turvallisuudesta ja hygieniasta poikkeaminen voi kostautua ikävällä tavalla. Kotimaanmatkailu käy kuumana. Kuulun facebook-ryhmään Hei me reissataan kotimaassa, ja on täysin uskomatonta, minkälaisia paikkoja löytyy ihan omasta Suomesta. Ja suurimmasta osasta ei ole koskaan kuullutkaan saati että osaisi ne sijoittaa edes kartalle.   Tunnustanpa senkin, että nuorena mulle ei tullut mieleenkään viettää lomia kotimaassa, vaan aina lähdin maailmalle. Keski-Eurooppa on tutumpi kuin Suomi kokonaisuudessaan. Olen Interrail-ikäpolvea. Se, että olen viime vuosina matkustellut pelkästään lähinaapureissa, ei johdu ilmastoahdistuksesta vaan olennaisesti pienentyneestä ostovoimasta viime vuosina. Vali...