Siirry pääsisältöön

Tekstit

Turismista

 Matkailu avartaa, sanotaan. Tottahan se, ja välillä onkin syytä lähteä omista nurkistaan ja arkielämästään reissun päälle. Kotimaassa matkaileminen on positiivinen asia kun ajatellaan kaukomaille lentämisen ympäristöhaittoja. Samaan aikaan on maailmalla alettu puhua liikaturismista. Etenkin vanhoissa ja suosituissa kohteissa Italiassa ja Espanjassa on ollut mielenosoituksia turismia vastaan. Tavallisilla ihmisillä ei ole enää varaa asua kotikaupungeissaan, koska turismi nostaa hintoja. Yhä useampi vuokranantaja vuokraa asuntonsa Air B&B-käyttöön kalliilla hinnalla maksukykyisten turistien käyttöön. Seuraa asuntopulaa ja asunnottomuutta. Ei toki Suomessa vaan matalamman ansiotulon maissa. Turismi toki tuottaa tuloja, mutta tulot eivät jakaannu kaikille. Kaikki eivät voi olla turistibisneksessä. AirB&B hyödyttää vain vuokranantajaa, voi aiheuttaa häiriötä naapureille eikä se näy virallisen matkailun tilastoissa. Helsingissä tätä toimintaa on joissakin tilanteissa päädytty ra...

Kuuskajaskarin reitit

 Kuuskajaskari on saari Rauman edustalla puolen tunnin vesibussimatkan päässä Syväraumanlahdelta. Se on entinen Puolustusvoimien linnakesaari ja merisääasema Kylmäpihlajan majakkasaaren naapurissa. Varuskuntatoiminta lakkautettiin vuonna 1996. Siellä on tarjolla linnakehistoriaa tykkeineen, vanhan varuskunnan rakenteet ja tunnelma sekä muutama kävelypolku. Saarelle pääsee vain kesäisin. Maakravuilla on siellä mahdollisuus majoittua, saunoa ja ruokailla, veneilijälle se on myös vierassatama Tykkipolku 500 metriä, on esteetön ja vie tykkipatterille meren rannassa. Haitaripää erkanee Kuuskajaskarikierrokselta ja johtaa nuotiokehälle. Sen varrella on vanha miehistökäymälä muistona vanhoista ajoista ja klapikasa joka sekin vaikutti olevan vuosikymmenten takaa. Polku on vain parisataa metriä  ja täynnä tuulenkaatoja.  Saaren pääreitti Kuuskajaskarikierros tarjoaa 2,3 kilometrin vaihtelevan polun, joka kiertää linnakerakenteiden vieritse rantakallioille. Se ohittaa jo lähes umpe...

Kemiönsaaren ihanuus ja saaristo

Kasnäs v.2019 Lapsuuden perheelläni oli kesäpaikka Savossa järvi-Suomessa. Kauniita ovat nekin maisemat mutta eivät mielestäni vedä vertoja rannikkoseudulle ja saaristolle. Meri on niin paljon voimakkaampi elementti, hieman pelottavakin. Tuntee itsensä ihan Myrskyluodon Maijaksi, kun kapuaa jollakin saariretkellä rantakalliolle ja antaa tukan hulmuta tuulessa merelle tähystäen.   Tammisaari on saariston suojassa,  mutta täällä ei oikein ole yhteyksiä veneettömälle matkailijalle paitsi Skåldöhön. Jos haluaa saaristoon ilman venettä autolla, lähimmät paikat ovat Kemiönsaari ja Paraisten Saariston Rengastie.  Kemiönsaareen ajaa Tammisaaresta tunnissa-parissa, se on Suomen toiseksi isoin saari. Matkalla sinne Salon puolella on Teijon kansallispuisto ja Mathildedalin, Teijon ja Kirjakkalan ruukkikylät.   Kemiösaarella itselleni tutuiksi ovat tulleet Söderlångvikin kartano, Labbnäsin lomakoti, Kasnäs, Hiittinen/Rosala ja Taalintehdas. Taalintehtaalla järjestetään...

Jussarö- uskomattomien kontrastien saari

Jussarön saari sijaitseeTammisaaren saariston kansallispuistossa. Sen tiedetään toimineen satamana jo 700 vuotta. Sen lisäksi siellä on koskematonta luontoa, vanha rautakaivos ja sen ja Puolustusvoimien  työntekijöiden nyt hylättyjä ja rapistuneita kerros- ja rivitaloja ja muita rakennuksia. Vanhoja puutaloja on säilynyt vain yksi mutta kivijaloista näkee että niitä on ollut paljon. Siellä on viljelty maata, kalastettu ja luotsattu laivoja satoja vuosia. Saari on ollut Puolustusvoimien vartiolinnake ja kaupunkisodan harjoittelualue jatkosodan jälkeen vuoteen1987 saakka ja kuuluu vuodesta 2005 alkaen Metsähallitukselle.  On täysin uskomatona, että tämän kauniin saaristomaiseman alla 170 metrin syvyydessä on aikoinaan työskennellyt satoja mainareita. Kaivostoiminta aloitettiin 1800-luvulla, lopetettiin ja aloitettiin uudestaan 1950-luvulla, Toiminta lopetettiin kokonaan äkillisesti vuonna 1967 ja rakennukset jätettiin rapistumaan. Kaivokseen ei pääse turvallisuussyistä mutta sii...

Miniloma Örössä

Kemiönsaaren ulkopuolella länsi-Suomen saaristoalueella on monia ihania saaria ja kohteita. Tällä kertaa oli vuorossa Örö, joka on avautunut yleisölle vasta 2015. Saari on armeijan käytössä ollut yli satavuotias linnakesaari ja vertautuu siinä mielessä Suomenlinnaan. Saari on suuri ja siellä on jo vanhastaan kaikki nykyajan infrastruktuuri. Se tarjoaa jokaiselle jotakin: mahtavat merimaisemat, harvinaisia kasveja ja perhosia, lintuja, luonnonläheisyyttä, veneväelle hyvinvarustellun vierassataman ja historiasta kiinnostuneelle sotahistoriaa. Tarjolla on hyvää ruokaa ja majoitusta jokaiseen makuun ja kukkaroon. Maakravut kulkevat saarelle Wilson Chartersin veneillä suuren osan vuodesta. Saariston asutuille saarille liikennöi yhteysalus kerran viikossa ympäri vuoden, Koska Örön matkailutoiminta on nykyisin ympärivuotista, muitakin kyytimahdollisuuksia löytynee, ainakin teemaviikonlopuille.  Wilsonin perhe pyörittää myös Rosalan viikinkikylää ja Bengtskärin majakkaa. Voi valita p...

Taalintehtaan Pieni Masuuninjärvi

Kohde kartalla Reitin pituus: kaksi polkua, Masuunilammen luontopolku 0,7 km ja Pienen Masuuninjärven polku 1,1 km. Lisäksi lasten puuharetki-polku, merkitty haamun silmäparilla.  Tulipaikka: ei, ei myöskään penkkejä Esteetön: ei . Jyrkkiä rappusia, kallioita, nousuja ja laskuja, luokitus keskivaativa Saapuminen autolla: Vanhan masuunin P-paikka Tullimäentiellä Saapuminen bussilla: Taalintehtaalle on bussiyhteys  Kukapa uskoisi, että Kemiönsaaren alueella ja saarissa on yli 20 luontopolkua? Ja pienen pienessä Taalintehtaan kylässä niitä on neljä? Ja että iso ja pieni Masuuninjärvi sijaitsevat kylän ihan välittömässä läheisyydessä? Tänään kävelin nämä helmet ja päätin että ensi kerralla vedän pisimmän mukaan reppu pykälässä. Tänään oli tavoitteena lähinnä selvittää missä nämä polut ovat koska yleeensä en koskaan löydä minnekään, suuntavaisto on nolla ja kartanlukutaito samoin. Puhelimessa joko näyttö tai kartta on liian pieni. Polkujen tallustelijana olen myös huoleton ja poikk...

Kesäloma ja surkea sää?

 Tammisaaresta on tällä hetkellä lomakelit kaukana. Sataa, tuulee ja asteita on 12. Mitäs täällä sitten voi lomallansa tehdä?  Täällä kotona voi aina lukea kirjaa, katsoa joku tv-sarja läpi, siivota ja pyykätä. Tai kirjoittaa blogia. Mutta jos on täällä reissun päällä? Villapaita ja sateenvarjo tulevat tarpeeseen. Mennä kahvilaan ja ottaa vaikka katkarapuleipä ja cappuchino. Torin ympärillä on kolme vaihtoehtoa: Carl de Mumma, Helene Schjerfbeck ja Cafferie. Wiboxin pikkukahvila on kävelykadun poikkikadulla noin sadan metrin päässä. Kirjaston osoite on Raaseporintie 8. Siellä on lukusali, taidenäyttely ja osan viikkoa vegetaarinen ravintola Rastachef. Lainata voi nykyisin ilmeisesti minkä tahansa kirjaston kortilla tai ainakin Uudenmaan jonkun kirjaston kortilla.  Mennä leffaan. Tammisaaressa torin lähettyvillä toimii Suomen vanhin elokuvateatteri Bio Forum, jossa on myös päivänäytöksiä. Karjaalla on Bio Pallas.  Retkihenkisille makkaranpaisto laavulla tai kodassa on...

Vihdoinkin Malmbacka

Elokuun lopussa viime vuonna sain viimeinkin toteutukseen kauan suunnitellun Malmbackan miilukylävierailun. Niin se vaan on, että Suomen kesä on niin lyhyt, että se hujahtaa ohi tuosta vaan. Vaikka suunniteltu, voi aina sattua sellaista että ne eivät toteudu. Osa kesästä menee aina töissäkin. Ja kumma kyllä, pitkä talvikin hurahti uuteen kevääseen ennen kuin ehti edes tätä reissua kirjoittaa.   Kylä sijaitsee Raaseporin Snappertunassa läntisellä Uudellamaalla noin 15 km sivuun Karjaalta ja Tammisaaresta. Paikka on uniikki ja luotu mahdollisimman tarkasti vastaamaan aitoa entisajan miilunpolttopaikkaa. Yövytään maalattiaisissa turvemajoissa, sähköä ei ole. Sen sijaan erittäin tunnelmalliset sisätakat ja myrskylyhdyt. Makuupritsit ovat kapeita, koska miilunpolttajilla ei ollut varaa nukkua öitänsä kun piti polttoa vahtia. Samasta syystä ovet ovat irralliset ja liian lyhyet aukkoonsa. Majasta käsin saattoi seurata että miilu savuttaa oikein.  Aina syyskuun toisena viikonloppuna a...

Kylmäpihlajan majakka

Vaikka Tammisaari on meren äärellä, majakkaa täällä ei ole. Lähettyvillä on Hangossa Bengtskär, Jussarön viereisellä saarella on ja Russarössä on. Jussarön majakalle ei ole pääsyä ja Russarö on Puolustusvoimien aluetta. Sinne on järjestetty rajatusti turistiretkiä mutta tänä kesänä 2024 retkiä ei ole, harjoituksia on ilmeisesti sen verran paljon. Nyt kesällä 2025 en löytänyt mitään tietoja Russaröstä ylipäänsä. Bengtskär on turistikäytössä ja siellä olen käynytkin. Aikaa on tosin kulunut niin paljon, että blogia varten pitäisi tehdä uusi käynti. Sinne on viime vuosina kehittynyt suuri haahkakanta, ja ne pesivät siellä valtoimenaan. Ihmisiä ne eivät pelkää, vaan pesivät ihmisten ansiosta merikotkilta turvassa. Sinne järjestetään haahkaretkiä alkukesästä. Kuva: Patrick Bagge Mutta nyt kävin Rauman edustalla Kylmäpihajan majakalla. Se vei sydämeni täysin! Nuorimpien majakoidemme joukkoon kuuluvan majakan loisto syttyi ensimmäistä kertaa 31.12 2053 klo 20.00. Torniin on alun alkaen rakenne...

Ramunderin kivi

Suomi on jääkausien muovaama. Asiantuntijoilla on vaikka mitä nimikkeitä erilaisille maaston- ja kallioiden muodoille. Eräs sellainen on siirtolohkare. Vaikka yleisin kova peruskivemme on graniitti, siitäkin muodostuneet kalliot muuttavat yhä muotoaan ja kehitys jatkuu. Peruskalliosta lohkeaa  kiviainesta tai voi syntyä halkeamia. Voi syntyä luolia, tai sitten lohjennut kivi peittää jonkun vanhan luolan aukon niin että sinne ei enää pääse. Eroosio kuluttaa kalliotamme. Ihminen rakentaa ja räjäyttää kallioita. Jäämassojen hankaamisen tuloksia ovat rannikon silokalliot. Suomessa on jopa muinaisia tulivuoria. Sulamisvesien vetäytymisen merkkeinä on muinaisrantoja eli pirunpeltoja. Kaikille näille maaston muodoille on omat etsijänsä, bongarinsa ja yhdistyksensä.  Esi-isillemme luonto oli elävä: oli peikkoja, henkiä, noitia, menninkäisiä ja muita nykyisin taruolennoiksi tiedettyjä olioita. Joistakin lohkareista on totta totisesti havaittavissa kasvoja. Niistä kerrottiin tarinoita j...

Kesäsuunnitelmissa Malmbacka

Raaseporissa, Snappertunassa, on varsin omaleimainen elämyskohde: Malmbackan miilukylä. Parin kilsan poikkeama Vanhasta Kuninkaantiestä, 15 km Tammisaaresta ja noin sama Karjaalta. Siellä voi yöpyä omatoimisesti viehättävissä kodissa, joissa on lampaannahkavällyt. Mukavuuksia ei ole ja ruoan laitat avotulella. Hakkaat halot itsellesi ja myös seuraavalle valmiiksi. Suunnittelet omat ruokasi ja miten ne valmistat retkityylisesti. Miten mielenkiintoista! Eikä ekologisempaa matkailua olekaan, koska täällä on perinteiset ulkohuussit ja kantovesi kaivosta. Retkeilystä homma eroaa vain sillä, että autolla voi ajaa perille asti, joten tarvikkeita ja ruokaa ei tarvitse kantaa minkään vertaa. Alueella on myös pieni luontopolku, joka taitaa olla maksullinen.   Snappertunan kylä on vanhaa kulttuuriseutua, jossa on asuttu satoja vuosia. Siitä on todisteena Raaseporin linnanrauniot, jotka sieltä ovat vain muutamien kilometrien päässä. Miilunpoltolla valmistettiin hiiltä rautaruukkien tarpei...

Raaseporin ravintoloita

Pandemia kuritti ravintoloita täälläkin ja se näkyy ruokalistoissa edelleen. Mutta ainoa ketjuravintola Tammisaaressa on Kotipizza! Kaikki muut yksityisyrittäjillä. Aika niukat on listat mutta ilokseni voin esitellä muutamia uusia, jotka ovat nopeasti vakiinnuttaneet paikkansa kaupunkimme tarjonnassa. Ja onneksi tärkeimmät entisetkin ovat jäljellä.  Heittämällä kärkeen omassa rankingissa: EKTA-panimoravintola-gastropub. En ole oluen ystävä mutta omia merkkejään tekevät. Kun haluan lasin hyvää viiniä, kerron tiskillä mitä haen ja saan juuri sellaisen. Bistrotyyppinen ruokatarjonta ei ole pettänyt kertaakaan- paitsi että menekki on kesällä kovempi kuin tarjonta. Viinilasillisen hinta tuplasti sen mitä huono/keskinkertainen lasillinen missä muualla tahansa. Mutta sen maksaa mielellään kun tietää etä viinit ovat sommellierin valitsemia. Paikka järjestää myös teemailtoja. Vanhassa Nordean pankkisalissa torin ja Chappen tuntumassa. Auki koko vuoden mutta talvisin vain osan viikkoa. Aivan...

Raaseporin vetonaulat

Uusin, kaunein ja menestynein: Modernin taiteen museo Chappe. Se on vetänyt yleisöä yli kaksi kertaa koko Raaseporin väkiluvun vajaassa vuodessa. Varmasti kaupungin yrittäjät ovat tästä hyötyneet ja kaupungin tunnettuus on moninkertaistunut. Asiasta on uutisoitu ulkomaita myöten. Chappesta tuore postaus tässä blogissani. Vanhin: Vanha kaupunki eli Gamla Stan. Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Lukuisista tulipaloista johtuen taloja ei ole ihan niiltä ajoilta säilynyt mutta joitakin on jäljellä 1700-luvulta. Raaseporin linna lienee peräisin 1300-luvulta, mutta sen merkitys väheni ja linna hylättiin jo vuonna 1558. Linnan rauniot ovat varsin hyvin säilyneet ja sjaitsevat Snappertunassa. Tarkemmin kohteista visitraasepori.fi Vanha vesitorni on asuinkäytössä mutta matkailutoimistosta voi saada avaimen kattotasanteelle. Kuva oikealla on otettu sieltä.  Kaikki kuvat: Patrick Bagge Vanhaa kaupunkia talvella. Tammisaari on tyypillinen kesäkaupunki, joten moni ma...