Pikkukaupunkiblues

Kauan kaivattu kesä poikkeuskevään jälkeen on kukkeimmillaan. Vaikka pidän eniten alkukesän tuoreudesta ja raikkaudesta, tällä hetkellä kaikki kelit käy kun sentään pääsee liikkumaan taas melkein yhtä vapaasti kuin ennen. Joka hetki pitää tietenkin muistaa että tauti kytee edelleen ja yksikin turvallisuudesta ja hygieniasta poikkeaminen voi kostautua ikävällä tavalla. Kotimaanmatkailu käy kuumana. Kuulun facebook-ryhmään Hei me reissataan kotimaassa, ja on täysin uskomatonta, minkälaisia paikkoja löytyy ihan omasta Suomesta. Ja suurimmasta osasta ei ole koskaan kuullutkaan saati että osaisi ne sijoittaa edes kartalle.   Tunnustanpa senkin, että nuorena mulle ei tullut mieleenkään viettää lomia kotimaassa, vaan aina lähdin maailmalle. Keski-Eurooppa on tutumpi kuin Suomi kokonaisuudessaan. Olen Interrail-ikäpolvea. Se, että olen viime vuosina matkustellut pelkästään lähinaapureissa, ei johdu ilmastoahdistuksesta vaan olennaisesti pienentyneestä ostovoimasta viime vuosina. Vali...

Eilen sen tunsin. Ensimmäistä kertaa tänä kummana keväänä: meren tuoksun. Tuuli melko voimakkaasti lounaasta kun olin pyöräilemässä rannalla. Koska melkein kaikki paikat ovat olleet suljettuina, ei ole juuri tehnyt mieli kotoa poistua edes tässä merellisessä pikkukaupungissani. Olen ollut erittäin huono elämään virtuaalisesti, etänä ja ravintolaruokia noutamalla. Eilen tein jännintä mitä olen tehnyt moneen kuukauteen kodin ulkopuolella; söin rantakioskin penkillä jäätelön! Kesä on jo täällä, valkovuokot kukkineet Ramsholmenissa ja kielot tulleet tilalle. Elämä alkaa palailla ensi viikosta alkaen. Ilahtuneena totesin, että Albatrossin kattoterassilla oli jo henkilökuntaa suunnittelemassa pöytäsijoituksia. Kurkin Motel Marinen aidanraosta sisäpihalle. Sielläkin oli jo joku käynyt katsomassa tilannetta koska terassin kaiteelle oli unohtunut pusakka. Pikkuhiljaa tulee ilmoituksia siitä, minä päivänä mikäkin toimija avaa ovensa pitkän tauon jälkeen. Ensi viikoksi on luvattu hellettä. ...

Näin poikkeuksellisena aikana nettikirppistoiminta on aktiivista. Kun ihmiset ovat olleet pakotettuja pysymään kotona, on tullut oikein buumi kodin raivaamisesta turhista tavaroista ja huonekaluista. Olen itsekin myynyt ja ostanut kaikenlaista ja harkinnassa on huonekaluvaihtoja. On ollut hauskaa seikkailla johonkin tuntemattomaan osoitteeseen, ja joka kerta on saanut huomata miten laaja kaupunki Raasepori on. Koska mulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa ja kartanlukutaitokin on mitä on, eksyn aina ja joka paikassa. Olen ottanut tämän itsestäänselvyytenä jo kauan. On nimittäin myös hauska eksyä, mutta aikataulun pitää olla väljä, muuten tulee tuskanhiki otsalle. Eilen eksyin Mustiossa. Se on pieni kylä 25-tien ja Inkoo-Salo tien välissä. Moni tietenkin kysyy, että miten kukaan voi eksyä niin pienessä kylässä…no minä voin. Sekin kylä on nimittäin paljon laajempi kuin voisi kuvitella. Mustion Linna on tosin juttu monien käyntien jälkeen, mutta hämmästyksekseni totesin, että sinne...

Vallitseva maailmantilanne kutsuu aitojen asioiden äärelle. Kun on pakko pysähtyä kotiin, tulee huomanneeksi monia asioita, joita ei ehkä monivuotisen kiireen keskellä ole niin tullut ajatelleeksi. Elämä on käynyt tylsäksi. Kotioloissa tulee palanneeksi niihin asioihin, jotka ennen olivat paljon isommassa roolissa kuin nyttemmin. Palapelit ja seurapelit. Käsityöt. Ruokaa tehdään ehkä pitkän kaavan mukaan, tutkitaan antaumuksella reseptejä. Vaikka ravintoloitsijoita käy sääliksi, en silti osta noutoruokaa kotiin koska osaan tehdä itsekin. Ravintolaan menemisen ideana kun on se, että pääsee pois kotoa. Moniviikkoinen intensiivinen puhelimessa roikkuminen ja somettaminen alkaa maistumaan puulta. Kotihommia piisaa, mutta ei nekään aina niin innosta. Introverttikin alkaa kaivata muita kontakteja. Liikunnallinen väki on alkanut ulkoilla entistä enemmän ja laajentamaan ulkoilureviiriään muihin ympäristöihin. Oma ratkaisuni? Tilasin tikkuröijyn eli luotolaisen tarvikepaketin ja aion neuloa a...

Tammisaaressa on tammia, paljon tammia. Mutta täällä on myös Suomen ilmastossa ainutlaatuinen keskieurooppalainen lehtimetsä, jonka pohjoisin vyöhyke ulottuu tänne etelärannikolle. Alue on kahdesta saaresta muodostunut Hagen-Ramsholmen-Högholmen. Erikseen mainitaan myös Gåsören, jonne kuivaan aikaan pystyy kävelemään kumisaappailla; sekin on nimittäin saari. Hagenista Ramsholmenille ja sieltä Högholmenille johtaa kauniit puusillat. Ramsholmenin alue on ollut 1800-luvulla laidunmaata. Kun kiinnostus luontoa kohtaan lisääntyi vuosisadan loppua kohti, sinne alettiin istuttaa jaloja puulajeja, jotka sitten ovat otollisissa olosuhteissa lisääntyneet. Ramsholmenissa on vieläkin jäljellä tanssilava ulkohuusseineen. Siellä kuulemma on 1970-luvulla esiintynyt itse Hurriganes monen muun kuuluisuuden lisäksi. Ilmeisesti viime vuodesta alkaen sinne on suunniteltu erilaisia tapahtumia; paikka pyritään elvyttämään. Ramsholmenissa on ennen ollut myös kesäteatteri, jossa vielä on nähtävissä ka...

Tuntuu kuin viime postauksen jälkeen maailma olisi suistunut raiteiltaan ja niinhän se tavallaan onkin. Nähtäväksi jää, muuttuuko kaikki lopullisesti. Onko meidät tuomittu elämään sosiaalisessa eristyksessä ja kokovartalokondomissa, jotta mikään ei vain tartu ja leviä? On ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita vessapaperihamstrauksesta alkaen. Olen todennut, että ihminen on lopulta melko tyhmä. On jaettu ohjeita miten ei nyt pitäisi toimia - ja suuret massat tekevät juuri niin kuin ei pitäisi. Oma kuolemanpelko tulee päälle. Koko talven on uutisoitu uudesta taudista, ja silti on lähdetty lomamatkalle kun se on sentään etukäteen maksettu. Tuntuu kuin ihmisillä ei olisi enää arkijärkeä tai toisaalta itsesuojeluvaistoa. Annetaan joko hysterian ottaa vallan tai jätetään tosiasiat huomiotta. Odotetaan viranomaisten määräyksiä silloinn kun vahinko  on jo tapahtunut.   Annetaan somen fake newsien vaikuttaa. Kyse on sen verran uudesta asiasta, että edes asiantuntijoi...

Omat jo edesmenneet vanhempani Teen vanhustyökeikkaa tehostetun palveluasumisen piirissä. Tehostettu palveluasuminen on osa kotihoitoa, ja asukkaat vuokraavat huoneen ja WC/kylpyhuoneen yksiköstä, jossa on henkilökuntaa vuorokauden ympäri. Ei välttämättä öisin joka hetki, koska jokaisella osastolla ei ole omaa yöhoitajaa vaan he hoitavat muitakin yksiköitä. Huoneet voi sisustaa kuten kodin omilla tavaroillaan ja kalusteillaan sen mukaan mitä neliöt antavat myöten. Näissä huoneissa näkee monen vanhuksen elämän historian vanhojen valokuvien muodossa. Näkee sen hauraan ihmiseen, jonka elämä on nyt sänkyyn sidottu, elämänsä keskipäivässä hääkuvassaan, lastensa kanssa, edesmenneen puolison kuvan. Valokuvia yhteisen elämän huippuvaiheista, isoista juhlista juhlapuvussa, lasten ja lastenlasten kuvat. Näkee näiden ihmisten lapsuuskuvia ja heidän vanhempiensa kuvia. Silloin mennään jo yli sata vuotta ajassa taaksepäin. On kiehtovaa arvioida, millä vuosikymmenellä näitä kuvia on otettu...